Mistä työntekijän palkka muodostuu? Milloin työntekijää on järkeä pitää hommissa? Asia tuntuu olevan suurimmalle osalle palkansaajille utopiaa, ja ainoastaan yrittäjätaustaisilla tuntuu olevan jonkinlainen käsitys siitä mitä kaikkia maksuja työntekijän palkkaaminen tarkoittaa.

Eräs myyjä ihmetteli irtisanomistilanteessa miksi hänen tuloksensa ei muka riitä. Hän oletti olevansa hyvä myyjä, koska hänen myyntinsä oli hieman suurempi kuin hänen palkkansa. Tässä on muutama asia jo pahasti pielessä. Myyjältä unohtui kolme asiaa.

  1. Yritystoiminnassa on tehtävä katetta tai yritystä ei kohta ole. Jos koko myyjän tekemä laskutus maksetaan palkkana työntekijälle, niin laskutus ei kata hänen työkalujensa kustannuksia tai työnjohdon kustannuksia. Tappiollista yritystoimintaa ei voi tehdä kuin hetken, tai rahat loppuvat!
  2. Asiakkaammekin haluaa tehdä katetta. Tehdessämme myyntiä toimeksiantajalle myyjä oletti Huippumyynnin laskuttavan koko myynnin itselleen – eihän se niin voi mennä! Aivan kuten työnantajan on toimittava voitollisesti, myös asiakasyrityksen on toimittava voitollisesti.
  3. Myyjän oletti oman kustannuksensa olevan vain verokortilla näkyvä bruttopalkka. Todellisuudessa jo pakollisia palkan sivukuluja tulee reilusti tähän päälle. Sitten vielä lomarahat, sairaslomat, pakollinen työterveys ja vaikka mitä.

Työnantajan sivukulut

Verotus ja eläkemaksut ovat Suomessa korkeat. Kaikki maksut eivät edes näy verokortilla, vaan ns. työnantajan sivukulut on piilotettu palkansaajan silmiltä. Kuitenkin kaikki sivukulut ovat työntekijästä johtuvia kuluja  riippumatta siitä maksaako kulun työntekijä omassa verotuksessaan vai lähteekö summa työnantajan tililtä. Näitä kuluja ei makseta, jos palkkaakaan ei makseta. Huom! Jos näitä kuluja ei olisi, voisi työntekijälle maksaa suurempaa palkkaa!

Työnantaja maksaa suoraan seuraavat maksut, joiden suuruus maksetaan työntekijän bruttopalkasta:

  • Keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu on tällä hetkellä 24,81%. Työntekijän palkasta otetaan 7,15% (tai 8,65% yli 53-vuotiaan kohdalla) ja loput 17,66% (tai 16,16%) menevät työnantajan maksettavaksi
  • Yksityisen työnantajan sairausvakuutusmaksu 1,16%
  • Työttömyysvakuutusmaksu 0,27%
  • Keskimääräinen työtapaturmavakuutusmaksu 0,70%
  • Keskimääräinen ryhmähenkivakuutusmaksu 0,06%

Yhteensä työnantajan sivukulujen osuus on noin 20%. Mikäli bruttopalkkasi on 2000€, maksaa työnantaja sen päälle 400€ sivukuluja vaikkei niitä verokortillesi olekaan kirjattu! Vastaavasti 5000€ bruttopalkan päälle maksetaan sivukuluja 1000€. Kertaan vielä: näitä maksuja ei maksettaisi jos työntekijä ei saisi palkkaa.

Luvut ovat keskimääräisiä maksuja vuodelle 2024. Suuryritykset maksavat vielä tätäkin isompia maksuja. Asiakashyvitysten jälkeen prosentit voivat muuttua pikkuisen, mutta suuruusluokka on joka tapauksessa oikea.

Esimerkki verotuksesta

Käydään läpi esimerkinomaisesti erään myyjän palkkalaskelma. Myyjän bruttopalkka oli 3027 euroa ja verokortilla veroprosentiksi oli merkitty 12%. Tuloveron lisäksi myyjä joutuu maksamaan eläkemaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja, jolloin nettopalkka 2423,42€ on 80% bruttotulosta, jolloin veroihin ja sivukuiluihin kuluihin otetaan 603,58€ eli n. 20% päältä.

Tämän lisäksi työnantaja maksaa suoraan seuraavat maksut bruttopalkan päälle:

  • Työeläkevakuutusmaksu 17,66%, yhteensä 534,57€
  • Yksityisen työnantajan sairausvakuutusmaksu 1,16%, yhteensä 35,11€
  • Työttömyysvakuutusmaksu 0,27%, yhteensä 8,17€
  • Keskimääräinen työtapaturmavakuutusmaksu 0,70%, yhteensä 21,19€
  • Keskimääräinen ryhmähenkivakuutusmaksu 0,06%, yhteensä 1,86€

Yhteensä näistä syntyy 600,86€ kulut bruttopalkan päälle. Suora kustannus 3027€ palkasta on siten 3027€+600,86€ = 3600,86€. Tästä palkansaaja sai käteen 2423,42€ eli aika tarkkaan kolmannes jäi matkalle (1-2432,42/3600,86=33,2%).

Vain verokorttiaan tuijottava palkansaaja saa helposti täysin väärän kuvan verotuksen suuruudesta. Kun veroprosentti on 12%, se tuntuu pieneltä. Jos verokortille olisi merkitty kaikki kustannukset, tuntuisi liki kolme kertaa verokortin lukemaa suurempi todellinen 33,2% “rokotus” paljon pahemmalta!

Mitä tällä saa?

Käydään seuraavaksi läpi mitä näillä kustannuksilla katetaan.

Työeläkemaksut käytetään nimensä mukaisesti eläkkeiden kattamiseen. Näillä maksuilla maksetaan nyt eläkkeellä olevien eläkkeet, eikä maksuja ole korvamerkitty työntekijälle. Eläkkeiden suuruutta voidaan muuttaa poliittisella päätöksellä, joten ei kannata kuvitella eläkkeiden olevan tulevaisuudessa edes nykyisellä tasolla. Yleisesti tiedetään, että eläkejärjestelmä ei ole vahvalla pohjalla, vaan tulevaisuudessa eläkeikää on nostettava, eläkemaksuja on korotettava ja maksettavien eläkkeiden suuruutta pienennettävä (tasokorotuksia ja/tai elinaikakerrointa) pienentämällä.

Vaikka maksuja ei muutettaisi, saa eläkemaksuille surkean tuoton. Nyt 20-vuotias voi jäädä eläkkeelle aikaisintaan 68 vuoden ja 11 kuukauden iässä, joten eläkemaksuja saa pulittaa 48 vuoden ja 11 kk ajan. Kuukausittain 3027€ ansaitseva työntekijä maksaa joka kuukausi 751€ (oma osuus 216,43€ ja työnantajan osuus 534,57€) liki 49 vuoden ajan saadakseen kasaan 1950€/kk eläkkeen. Yhteensä eläkemaksujen määrä on siis peräti 450 000 euroa, joten 19 vuoden eläkkeen jälkeen alkaa olla juuri ja juuri voiton puolella. Toivottavasti eloa riittää liki 90-vuotiaaksi!

Ai miksi tuotto on surkea? Mikäli eläkkeen hoitaisi itse, saisi 751€/kk säästävä kasaan melkoisen eläkepotin. Esimerkiksi varovaisella 8% tuotto-odotuksella (maailmanlaajuisesti hajautettu indeksisijoitus osakemarkkinoille) kasassa olisi vajaan 50 vuoden päästä yli 5 miljoonan potti, josta voisi napsaista rapsakan 30000€/kk “omaeläkkeen” ja potti jäisi vielä jälkipolvien käyttöön. Esimerkki kertoo karua kieltä siitä, että eläkerahoja on hoidettu vastuuttomasti ja poliittisesti ikäviä uudistuksia on vitkuteltu, vaikka järjestelmän ongelmat on tiedetty ainakin 80-luvulta alkaen.

Työttömyysvakuutusmaksu menee Työllisyysrahastolle. Maksuilla katetaan ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten kustannukset, eli toisin kuin yleisesti luullaan, osallistuvat KAIKKI työntekijät ansiosidonnaisen työttömyysturvan rahoitukseen. Työttömyyskassat vastaavat ainoastaan 5% kustannuksista, joten mielestäni on typerää maksaa ansiosidonnaista vain kassojen jäsenille. Kannattaa siis liittyä johonkin yksityiseen kassaan saadakseen työttömyysetuuksia, koska joka tapauksessa joutuu maksuja maksamaan.

Työtapaturmavakuutusmaksulla vakuutetaan työntekijä työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Tämä on maksuista järkevin ja ainoa, joka loogisesti kuuluukin työnantajan maksettavaksi.

Työntekijäin ryhmähenkivakuutusmaksu on erikoinen vakuutus, josta maksetaan kiinteä korvaus puolisolle ja lapsille henkilön kuollessa mistä tahansa syystä. Korvausta korotetaan 50%, mikäli kuolema on tapaturmainen. En ymmärrä miksi työnantajan maksettavaksi on sälytetty tämmöinen maksu, koska eihän tällä ole mitään tekemistä työsuhteen kanssa. Onneksi summa on edes pieni.

Oikea palkkakustannus ja todellinen “veroprosentti”

Lasketaan vielä lopuksi muutamalla esimerkillä kuinka suuren kustannuksen työntekijä työnantajayritykselle aiheuttaa, ja kuinka suuren osuuden työntekijä tästä saa

CASE 1: Opiskelija

Kesätöitä tekevä opiskelijalla voi olla verokortilla 0% veroa, mutta mikä on totuus? Jos opiskelija tienaa kesässä 4000€, maksaa työnantaja sivukuluja 20% x 4000€ = 800€. Nollaverosta huolimatta palkasta vähennetään työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut (7,15% ja 0,79%), yhteensä 7,94% x 4000€ = 317,60€.

Kustannus työnantajalle on siten 4800€ josta opiskelija saa käteen 3682,40€, eli opiskelijan osuus on 76,7%.
Nollaverokortista huolimatta opiskelijan oikea “veroprosentti” on 23,3%!

CASE 2: Pienituloinen

Jorma tienaa osa-aikaisena puhelinmyyjänä n. 2000€/kk. Hänellä ei ole isompia vähennyksiä ja verokortin perusprosentti on 8%. Jorma maksaa veroja 8% x 2000€ =160€, ja hänen työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksunsa (7,15% ja 0,79%) ovat 158,80€. Nettona käteen tulee siis 2000€-160€-158,80€ = 1681,20€ . Työnantaja maksaa sivukuluja 20% x 2000€ = 400€ eli kokonaiskustannus on 2400€. Jorman oikea “veroprosentti” on siten 100% – (1681,20€ / 2400€) = 29,9%.

CASE 3: Suurituloinen

Liisa on todella kova myyjä ja hän ansaitsee enemmän kuin firmansa toimitusjohtaja. Bruttopalkka on keskimäärin 10000€/kk ja silti verokortilla on vain maltillinen 35% veroprosentti. Kaksi kolmasosaa jää itselle – vai jääkö?

Kymppitonnin liksasta Liisa maksaa veroja 6500€ ja vielä päälle työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja (7,15% ja 0,79%), yhteensä 7,94% x 10000€ = 794€. Käteen jää siten 5706€. Toimitusjohtajaa vähän irvistyttää, kun sivukuluja lähtee 2000€ jo muutenkin kovan palkan päälle, mutta minkäs veroille voi. Liisan oikea “veroprosentti” on siten 100% – (5706€/12000€) = 52,4%.

Kannattaako Liisan sykkiä ja myydä extraa jotta saa tonnin lisää liksaa? Hänen lisäprosenttinsa on messevä 51%, jolloin tonnista jää käteen vain 410,60€. Yritykselle lisätonnin maksaa tutusti 1200€, eli Liisan oikea lisäprosentti on 100% – (410,60€/1200€) = 65,8%.

Milloin työntekijä on kannattava?

Kuinka paljon myyjän sitten pitää myydä, että hän on kannattava? Otetaan esimerkiksi kenttämyyjä, joka kulkee asiakkaissa tekemässä kauppaa

  • Palkka 3000€/kk
  • Työnantajamaksut bruttopalkan päälle 20% x 3000€/kk = 600€/kk
  • Km-korvaukset 1000€/kk
  • Tietokone ja puhelin 65€/kk
  • Puhelinlasku ja mobiilinetti 100€/kk
  • Palkanlaskenta, palkanmaksun kulut jne. 35€/kk
  • Työnjohto (välillinen kustannus) 500€/kk
  • Toimisto (laskennallinen osuus) 100€/kk

Kustannus on 5400€/kk ennen kuin edes lomia ja sairaslomia on lisätty yhtälöön!

Jos myyntikate on kova 50%, ei 11000€/kk myynti riitä vielä mihinkään. Kuluttajille myytäessä pitää huomioida myös ALV, eli yhteensä rahaa pitää haalia uudella alv-kannalla ainakin 14000€/kk, mieluummin minimissään 15000€/kk.

Harvassa yrityksessä myyntikate on 50%, ja todellisuus on kilpailuilla aloilla alle 20%. Tällä rakenteella myyjän pitäisi myydä joka kuukausi 27000€ (alv0%) ollakseen nipin napin kannattava. Myyjä saa tehdä kuluttajakauppaa ihan tosissaan, jos aikoo saada joka kuukausi kasaan 34000 € verollisen myynnin.

Myyjä, joka kuvitteli tuloksensa olevan hyvä kunhan myynti ylittää bruttopalkan, oli siis todella kaukana todellisuudesta. Riittävä määrä riippuu aina toimialasta ja yrityksestä, joten mitään yksiselitteistä vastausta on mahdotonta antaa. Kun joku näkemys pitää kuitenkin antaa, niin ihan minimissään myyjän pitää myydä 2-3 kertaa oman bruttopalkan jotta työnantajan kannattaa pitää hänet rivissä.