Viikonloppuna koin todellisen WAU-efektin, jollaista harvoin ostaessa kokee. Tämän elämyksen tarjoili minulle Algus’ton lihakauppa Palma de Mallorcalla. Minulla on ollut onni tänä vuonna vierailla kaupungissa useamminkin ja ihmetellä eroja meidän suomalaisen ja sikäläisen (erityisesti) ruokakulttuurin välillä.
Oman työn arvostaminen on kaiken myynnin(kin) avain
Varmasti valon määrällä vuoden aikana on merkitystä siihen, miten ihmiset asioihin suhtautuvat ja millaiseksi palvelukulttuurikin kehittyy. Suomessa toki myös pitkistä etäisyyksistä ja laajasta henkilökohtaisesta tilasta johtuen asiakaspalvelukulttuuri on toisenlaista. Perinteisesti myyntityötä ei meillä arvosteta ja ihmiset saavat, ja haluavatkin usein olla omissa oloissaan. Espanjassa taasen erityisesti ruoalla on yhteisöllinen merkitys – ruokaa ei laiteta vain nopeasti syötäväksi, vaan osa ruokailukokemuksesta tulee sosiaalisesta yhdessäolosta. Se varmasti näkyy jo ruokaa erikoiskaupoissa myytäessä: Lihakaupan myyjän asenteesta voisi hänen arvella arvostavan itseään, ammattitaitoaan, tuotteitaan ja sitä lisäarvoa mitä hänen myyntinsä asiakkaalle makunautintoina ja yhdessäolon aiheena tuottaa.
Tietysti ruoan arvostuskin on erilaista kuin pohjoisilla leveyspiireillä. Olen pohtinut sen johtuvan pohjoisessa historiallisesti raaka-aineiden vähäisestä saatavuudesta ja siitä, että ruokaa on syöty lähinnä selviytymisen vuoksi, elämän ylläpitämiseksi. Etelässä taasen jo vuosisatojen ajan ruokaa on voitu arvostaa erilaisten makujen vuoksi, koska pitkä kasvukausi mahdollistaa useampien lajien tuotannon ja ruoan syömisen kulinaristisen nautinnonkin takia.
Iloinen ostokokemus
Menimme paikalliseen lihakauppaan lauantaina iltapäivällä, koska paikallinen juhlaväki jonka seurassa olin, ei voinut hankkia tarpeeksi laadukasta lihaa supermarketin valikoimista. Saman päätelmän oli tehnyt moni muukin, ja edellämme jonossa oli kymmenkunta asiakasta toiveineen. Sunnuntaiaamuisin kuulemma kaupan ulkopuolella on parhaimmillaan kymmenien metrien mittaiset jonot. Enkä ihmettele.
Ei tällaista elintarvikkeiden ostokokemusta Suomessa ole tarjolla! Pieneen tilaan ihmiset sulloutuvat odottamaan, että pääsevät valitsemaan mieleisensä palat lihaa. Useimmat ostivatkin sitä kilo- ja pussikaupalla. Odottaessa voi joko valita automaatista kahvia tai ostaa olutta; tölkkejä ihmiset lepuuttivat ostaessaan siinä lihatiskin vitriinin päällä ja jutustelivat kanssaostajien sekä myyjien kanssa.
Myyjät tekivät töitä reippaalla otteella, hymyssä suin. Kantoivat isoja lihan osia kylmiöstä leikkuriin ja tiskiin ja paloittelivat lihoja todellisten ammattilaisten ottein asiakkaiden niin halutessa. Myyjiä oli kaikkiaan neljä ja meiltä meni odotellessa parikymmentä minuuttia. Aika meni kuin siivillä iloisten ammattilaisten työtä seuraten ja muutamia valokuvia napsien. Tällaista myyntityötä ei voinut seurata kuin hymyssä suin ihastellen.
Oppimatkalle toistekin
Pitkät aukiolot ja jatkuva jono muistuttivat mieleen meidän oman tuotteen, Ruisherkun parhaimmat myyntitunnit festareilla. Palkkaisin meille kesätöihin nämä heti kaikki! Ilo on toki minulla itsellänikin ollut työskennellä omien ahkerien asiakaspalvelijoideni kanssa jo monet kesät, ja toivon että meidänkin tekemisestä välittyy tällainen ilo ja aito ylpeys sitä kohtaan mitä tehdään. Se nimittäin todella välittyi tässä lihakaupassa asiakkaalle ja sen seurauksena ihan varmasti ostohousujen taskusta löytyy aina jokunen euro lisää alkuperäiseen budjettiin.
Ja jonain päivänä, kun meidän Ruisherkku on vallannut naapurimaatkin, lähtee meidän henkilökunta ihastelemaan tekemisen meininkiä ostajan roolissa Espanjaan ja maistelemaan mitä parhainta lihaa. Ilman kiirettä ja nautiskellen. Toivoisin että tänne löytäisi Suomesta tiensä oppimaan myös moni muu asiakaspalvelija! WAU @Carniceria Algus’to @Palma de Mallorca
Ja ennen kuin meistä kukaan on matkaamassa Mallorcalle, tästä linkistä voi hakea jouluksi veden kielelle Algustosta. (ei suositella herkästi mielensäpahoittaville maailmanpelastajille, tässä on 100% varmasti raakaa lihaa)
