On aina mielenkiintoista vierailla paljon parjatuilla autokaupoilla. Tälläkään kertaa ei voinut välttyä blogin kirjoittamiselta; sen verran on myyjänä aina analyysiratas käynnissä, kun asiakkaan roolissa pääsee osalliseksi herkullisiin tilanteisiin.
Asuntoautoihin tutustumassa
Tällä kerralla tarkoitus oli hankkia asuntoauto. Aluksi ei ollut oikein selvillä kuin rajallinen budjetti mikä autoon oli käytössä. Eikä itselläkään tietoa mikä oikein on tarve ja vaatimukset. Asiahan selviää parhaiten menemällä kaupoille tutkimaan vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi paikaksi valikoitui aiemmista autokaupoista tuttu liike, jonka pääasiallinen kauppatavara olivatkin asuntoautot ja –vaunut.
Kohdalle osui erinomaisen ystävällinen myyjä, joka hyvin kartoitti budjettimme ja maltillisesti esitteli erilaisia vaihtoehtoja, myös niitä jotka eivät vielä olleet fiksattuja viralliseen myyntiin. Hän ymmärsi että nämä olivat ensimmäisiä tutustumisia autoihimme ja antoi meidän rauhassa katsella ja kysellä, jotta ymmärtäisimme asuntoautojen sielunelämää ja sopisiko se osaksi omaamme. Tämän käynnin jälkeen meille alkoi pikkuhiljaa vahvistua, että asuntoauto voisi olla meille ylipäätään sopiva vaihtoehto. Lisäksi meille alkoi valjeta minkälaisia ominaisuuksia hankittavassa kulkupelissä tulisi meidän tarpeisiimme olla, ja millaisen suodattimen läpi autoa ruvettaisiin enemmän tosimielellä etsimään.
Lupaukset ja niiden lunastaminen
Lähteissämme myyjä antoi yhteystietonsa meille ja kehotti lähettämään postia tai soittamaan, että hän voisi sitten informoida jos tarpeisiimme sopivia muitakin vaihdokkeja tulee tarjolle. Tämä kuulostikin tosi hyvältä! Meidän yhteystieto hänellä jossain järjestelmässä muutaman kuukauden takaa olikin. Sinänsä oli mielenkiintoista, että missään kohtaa myyjä ei kysynyt kokemuksia aiemmasta hankinnastamme, joka ei ollut ihan tavanomainen ostos heidän myymälästään. Minua myyjänä kiinnostaa aina palaute aiemmista kokemuksista, ja osoittamalla kiinnostusta palautteeseen, voi aina syventää asiakassuhdetta.
Seuraavan päivän iltana lähetinkin myyjälle postia, mihin tulokseen olimme tulleet yhteenvetona käynnistämme. (Hienoa, että auton vaatimukset kummankin tulevan hankkijan mielestä olivat yhtenäiset.) Kysyin muutaman tarkentavan kysymyksen ja kerroin, että seuraavalla viikolla voisimme tulla testiajolle.
Seuraava viikko koitti; olimme pitäneet koko viikon silmällä erilaisia vaihtoehtoja ja erityisesti kyseisen myymälän valikoimaa. Myyjästä ei kuitenkaan kuulunut mitään, joten soitin lopulta hänelle itse ja kysyin oliko lähettämäni sähköposti tavoittanut. Kyllä hän muisti sen saaneensa ja pahoitteli vastauksen viipymistä.
Helppo päätös toisessa kaupassa
Tässä välissä olimme käyneet eräässä toisessa liikkeessä myös hakemassa verrokkikohdetta. Tämänkin myymälän vaihtoehdoista olimme hämmentävän yksimielisiä: ei mitään väliä, mitä siellä oli tarjolla; tältä myyjältä emme ostaisi yhtikäs mitään! Hän oli täysi vastakohta aiemman myymälän kokemuksille. Kerrottuamme mitä kaipasimme, hän pyysi meidät pihalla odottavien autojen sijaan istumaan ruudun ääreen ja näytti sieltä eri vaihtoehtoja. Meillä oli täsmäiskuna yksi ilmoitus tarkkaan luettuna, josta hänelle toki aluksi kerroimme, mutta tämä myyjä halusi väkisin aloittaa varmuudeksi vaihtoehtojen läpikäymisen tuplahintaisista siihen nähden mikä oli budjettimme. Toki hän muisti heti kertoa, että heillä on hyvät rahoitusmahdollisuudet.
Molemmat totesimme erästä ykköstähtiluokan yksilöä ruudulta katsoessamme, että kyllä varmasti on hieno auto, mutta valitettavasti tuplahintainen siihen nähden mitä etsimme. Ja varustetasokin oli kyllä sellainen, että vähänkään asiakassilmää omaava myyjä ei sellaista olisi meille lähtenyt edes tarjoamaan. Pettynyt ilme kasvoillaan myyjä jatkoi listaa eteenpäin ja päädyttiin siihen autoon, jota alunperin olimme lähteneet katsomaan. Koeajoa ei kuitenkaan tarjottu, sitä vastoin meidät istutettiin edellistä myymälää huomattavasti suttuisemman autovisiitin jälkeen uudelleen asiakastuoliin ja laskettiin tiukka tarjous mahdollisesta vaihtoautostamme. Olimme ilmoittaneet jo, että tällä istumalla emme ole valmiita kauppoja tekemään, ja silti meille tarjottiin väkisin mahdollisuutta jutella hetki kahdestaan kahvikupin äärellä ja sitten voitaisiin tehdä kaupat. Viimeistään siinä kohtaa myyjän aggressiivisuus, talven alta ilmeisen nopeasti tyhjennettäväksi haluttava piha ja myyjän oma provisionälkä kävivät selviksi. Kiitos, mutta ei kiitos, olisipa auto ollut vaikka miten siisti!
Seuraavana päivänä palasimme siis testiajo mielessä alkuperäiseen suunnitelmaan. Harmi vain, että auto jonka myyjä oli puhelimessa ilmoittanut meille tulleen fiksauksesta, ei ollutkaan sieltä vielä valmistunut. Testattiin sitten toinen yksilö, ja vakuututtiin siitä, että aiemmin asettamamme kriteerit olivat meille sopivammat. Lupasivat myymälästä olla yhteydessä, kun odottamamme yksilö tulee fiksauksesta myyntiin. Ajelimme puoli tuntia takaisin kotiin ja matkalla vaihdettiin vielä ajatuksia tulevan auton tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka nyt olivat aiempaakin kirkkaampina mielessä.
Entäpä yksityiset myyjät
Vaihtoehtojen vähäisyyden (ilmeisten tiukkojen kriteerien) vuoksi, luovuimme ajatuksesta, että ostaisimme auton liikkeestä ja veisimme sinne vaihdokin mennessämme. Aiempaa aktiivisemmin alettiin etsiä myös yksityisiä vaihtoehtoja ja käytiin yhdellä koeajoreissulla halvemman ajokin toivossa. Myyjä oli erittäin asiantunteva ja pitänyt autosta erinomaisen hyvää huolta. Silti tämän reissun anti jäi entistä täsmällisempiin kriteereihin siitä, mitä olemme etsimässä.
Seuraavana viikonloppuna sellainen tuntuikin löytyvän: yksityinen myyjä ilmoittanut kriteereihimme sopivan kelpoasuntoauton sopuhintaan. Samalla reissulla pääkaupunkiseudulle testasimme vielä liikkeissä kahta muutakin tarjokasta, mutta tämä yksityisen tarjoama oli ensimmäinen, joka tuntui siltä, että tällä voisi lähteä pidempäänkin reissuun. Myyjä lähti matkaamme pidemmälle koeajolle ja lupasi vielä hoitaa pian tulossa olevan katsastuksenkin. Yön yli nukuttuamme päätimme, että tässä se meidän auto nyt on.
Oltiinko me huonoja asiakkaita?
Sovittuamme kaupoista ja maksettuamme käsirahan, huomasimme ihmetykseksemme, että myös ensimmäisen autoliikkeen yksilö, josta kaksi myyjää oli jo meitä luvannut pitää ajantasalla, oli tullut myyntiin. Siellä se nyt seisoi sivuilla ostajaa odottamassa ilman että meille oli ilmoitettu mitään!
Me toivottavasti teimme kaupat vielä sopivammasta autosta, yli puolet vähemmillä kilometreillä samalla hinnalla kuin tämä liikkeen yksilö olisi ollut. Olisimme ehkä sen voineet ostaakin, siinä oli paljon arvostamiamme ominaisuuksia, ehkä jopa parempia kuin siinä minkä löysimme (emme tiedä, kun emme ikinä käyneet testiajolla), jos vain joku olisi ollut kiinnostunut myymään!
Ei jäänyt kuin yksi kysymys itselle asiakkaana päällimmäisenä mieleen: oltiinko me aikaisemmalla kerralla oltu sitten jotenkin erityisen huonoja asiakkaita vai miksei meille haluttu enää myydä?
Ai niin, käytiinhän me myös yhdessä toisessa kaupungissa autoketjun liikkeessä, jossa saatiin ihan rauhassa sisätiloissa tutustua netti-ilmoituksen perusteella löytyneeseen autoon, ei kiinnostanut ketään edes poislähteissä. Ja heillä ei kyllä meistä ollut negatiivista aikaisempaa kokemustakaan.
Tämän kokemuksen perusteella en siis edelleenkään ihmettele jos autokauppa ei käy: Ei ollut asuntoautokaupasta perinteisen autokaupan mielikuvan pelastajaksi. Paras ja asiantuntevin asuntoautomyyjä ainakin meidän tapauksessa löytyi yksityisestä pihasta, 35 vuoden asuntoautoharrastuskokemuksella. Löytyi yhteinen kieli, luottamus, riittävä kaupantekohalukkuus, eikä liiallista päällekäyvää aggressiivisuutta provisioiden toivossa.
