Viimeksi kerroin kuinka minusta tuli puhelinmyyjä, ja mainitsin tekeväni kotoa käsin töitä. Minulta on usein kysytty kuinka ihmeessä pystyn siihen? Miten pystyn olemaan kotona 24/7? Eikö ole stressaavaa olla vapaallakin periaatteessa töissä? Yleensä vastaan, että asenteesta se on kiinni, mutta vaaditaanhan siihen muutakin.
Aluksi kerrottakoon, että asun ihan metsän keskellä. Lähimpään kauppaan on matkaa 9km. Pihassa liikkuu useammin metso, tai susi, kuin esim.postiauto. Tai netissä bitti, tänne ei saa kuin hitaan kiinteän netin.
Tällä hetkellä neljästä lapsesta kaksi alaikäistä asuu vielä kotona. Yksi käy intistä kotona viikonloppuisin, ja vanhin on omillaan jo. Jokunen karvainen otuskin löytyy: koira, kissoja ja mies.
Se työpiste on tietysti keittiönpöytä, johon levittäydyn joka aamu koneen ja lappujen kanssa. Päivän aloitan joka arkiaamu, 7:10 torkun jälkeen ylös, keittiöön kahvin keittoon ja sitten koira ulos. Aamulla käyn somessa, luen uutisia ja juon kahvia. Lapset pyörii vielä jaloissa, etsii hukkuneita tavaroita jne., mutta viimeistään 8.25 taksi hakee heidät kouluun.
Kun talo rauhoittuu, niin nopeasti vilkaisten jotain pientä sekamelskaa on: pedit auki,tiskiä allas täysi, parittomia tumppuja lattialla … Hirveä kaaos ja mä en tykkää yhtään! Minulla on aina koti ollut siisti ja järjestyksessä, imurikin hyrrää päivittäin toisin kuin eräällä… Syvä huokaus ja töihin!
Työpöytänä keittiön pöytä
Klo 8 siirryn kahvikuppini kanssa keittiönpöydän ääreen ja avaan koneen. Käyn meilit läpi ja sen päivän projektit sekä niiden soittolistat läpi. Lisää kahvia kuppiin ja ekaa soittoa kehiin: tässä kohtaa kun linjan toisessa päässä vastataan niin unohtuu sotkut ym. ja päivä käynnissä.
Meiliä, muistiinpanoja, puheluja, tietojen etsimistä, uusia ihmisiä… Havahdun ekan kerran yleensä joksun 10 aikoihin, kun se pannullinen kahvia vaatii huomiota poistuakseen. Tauko on max. 5min.
Ja taas jatkuu… joskus muistan, että syödäkin pitäis. Sekin käu yleensä meilejä kirjoittaen, joskus havahdun kun lapset tulee kotiin että eipä ole tullut syötyä.
Päivän lopettelen yleensä 15 aikaan kun alkaa elämää tulemaan ympärille. Päivän aikana puheluita lähtee yleensä 10-40, meilejä projektista riippuen 1-50. Kone kiinni, muistilaput kasaan koneen päälle, ja puhelin laturiin.
Kun kone on kiinni, niin yleensä laitan järjestellen tavaroita ja imuroin. Ne sotkut taas huomaa! Vasta kun saanut järjestyksen niin sitten ruokaa ja kauppaan.
Töissä kotona
Olen huomannut , että töitä tehdessäni en edes ajattele olevani kotona. Silloin myöskään kodin sotkut eivät haittaa. Koneen päällelaitto tuo minut työpaikalle ja koneen sammuttaminen palauttaa kotiin. Jonkinlainen roolijako on tullut ihan itsestään. Vähän kuin Joosen kirjoittama taiteilijajuttu: Pidän rauhasta, omasta tilasta ilman häiriöitä (jolloin siis tuloksiakin tulee) ja on mielekästä kun saan tehdä työtä kotona. Mikä parasta niin yksin en ole silti, vaan karvaisten työkaverien lisäksi (mies ei lukeudu näihin) saan mahtavaa tukea ja ohjausta Hannalta ja Jooselta, sekä muilta projekteissa mukana olijoilta.
Joskus joku projekti menee niin ihon alle, että siihen miettii ratkaisuja vaikka kone kiinni. Eiköhän niin kävisi vaikka olisikin se työpaikan ovi jonka voisi perässään sulkea.
No mitäs mieltä olet? Olisiko sinusta tähän?
