Huippumyynnin blogin jutut ovat usein sovellettavissa muillekin aloille. Tälläkin viikolla pureudutaan kysymykseen, joka on täysin alariippumaton, ja jota jokaisen olisi syytä pohtia: haluanko omanlaisen elämän vai keskivertoelämän? Onko ”ihan kiva” riittävä minulle?
Varsinkin muiden mielipiteille paljon painoarvoa antavien on vaikea toimia itselle parhaalla tavalla, mikäli se on vastoin yleisesti hyväksyttyjä tapoja. Ei voi tehdä mitä haluan, kun joku paheksuu. Oman tien kulkeminen on haastavaa, koska kaikkein vaikeinta on kieltäytyä sosiaalisesti hyväksyttävistä asioista.
Esimerkiksi ylennyksestä kieltäytyminen voi tuntua mahdottomalta, vaikka tietäisi ettei sovellu esimiesrooliin. Edelleen parhaat myyjät ylennetään usein myyntijohtoon, vaikka seikat jotka tekevät heistä erinomaisia myyjiä samalla tekevät mahdottomaksi menestyä esimiehenä. Vaatii kanttia kieltäytyä ja keskittyä tekemään sitä missä on hyvä ja mistä lopulta myös nauttii enemmän.
Toinen vaikea paikka on työpaikan valinta (pahimmillaan jo ammatinvalinta). Valitsenko nimekkään yrityksen, jolloin äiti on ylpeä? Vai menenkö pienempään firmaan edistämään asioita joihin uskon?
Pienempiä kysymyksiä ovat vaikkapa asiakkuudet. Pomo tarjoaa parhaalle myyjälleen kuumaa liidiä, mutta pöydälläsi olevat kymmenkunta isoa tarjousta vievät jo kaiken aikasi ainakin kahden kuukauden ajan. Otatko väkisin uuden pokan kiertoon tietäessäsi, ettet sen jälkeen ehdi hoitaa kaikkea kunnolla? Uskallatko kieltäytyä tarjouksesta?
FOMO (fear of missing out) pahentaa tilannetta kun some paiskoo silmille hyviä juttuja. Pakko lähteä juhliin, jossa (tietenkin) on pakko juoda shampanjaa. Pakko ottaa puhujakeikka kun kerran pyydetään. Pakko lähteä mukaan startupin hallitukseen, vanhempaintoimikuntaan, lukupiiriin ja rotareihin kun kerran kutsutaan. Ihan pakko, vaikkei oikeastaan huvita.
Vaikka ehdotus tai tarjous olisi kuinka hyvä, ja sen ohittaminen tuntuisi typerältä, kannattaa silti kuunnella josko takaraivossa on pientä epäilystä. Etenkin jos jatkuvasti huomaat tekeväsi juttuja, jotka eivät kiinnosta, mutta joista saa muilta kiitosta tai kateutta, kannattaa pohtia teetkö asioita vain siksi, että niin kuuluu yleisen käsityksen mukaan tehdä, etkä siksi, että haluat tehdä niitä?
Loppujen lopuksi on omalla vastuulla tehdä elämästään mielekästä. Se onnistuu paremmin, kun teet juttuja joista itse pidät sen sijaan että tekisit juttuja joista kuuluu pitää. Ja kun teet juttuja joista itse innostut (ja raivaat niille tilaa kieltäytymällä asioista) mahdollistat myös menestymisen isommin kuin arvaatkaan.
