Tavat kuntoon

Olen seurannut James Clearin mainiota blogia jo vuosia, joten kun kaveri kirjoittaa kirjan oli se pakko tilata. Blogissaan Clear on tutkinut tapojen syntymistä ja pieniä kikkoja niiden ylläpitoon. Blogin pohjalta kirja kova lupaus helposta tavasta luoda hyviä tapoja ja päästä eroon huonoista on mahdollisuuksien rajoissa.

Clearin kirja perustuu pitkälti samaan ideaan kuin James Duhiggin klassikko The Power of Habit. Tapoja lähestytään tieteellisesti ja lähdeluettelo miellyttää lisätietoja etsivän lukijan silmää.

Miten tavat toimivat?

Kirjassa tapa jaetaan neljään osaan:

  1. Heräte (Cue) saa ihmisen hoksaamaan, että nyt tarttis tehdä jotain. Herätteet ovat tapamme huomata ärsykkeet, joista on hyötyä joko hengissäpysymisen tai suvunjatkamisen kannalta. Tuttuja herätteitä, joista ainakin joihinkin on pakko reagoida, ovat esimerkiksi suklaapatukat kassahihnan vieressä, isot ryntäät naisoletetulla tai headset puhelinmyyjän pöydällä. Aina herätettä ei edes tajua, esimerkiksi kokkeliin addiktoituneille riittää 30 ms mittainen kuvavälähdys herkkujauheesta ja johan alkaa nenää kutittaa.

  2. Himo (Craving) valtaa mielen heti perään. Himo saa ihmisen haluamaan muutosta olotilaansa, on se sitten viihdykettä tylsään hetkeen tuottava kännykkä, kurnivan nälän (jota ei äsken ollut) vievä omena (vai kebab?) tai juoksulenkille johdattavat lenkkarit.

  3. Reaktio (Response) saa ihmisen toimimaan – jos saa. Suklaapatukka on helppo napata ostoskassiin, mutta aina himoa ei ole mahdollista toteuttaa, esimerkiksi jos on liikkeellä siippansa kanssa ei voi vokotella vastaan kävelevää adonista. Tupakki jää myös käryttelemättä jos aski on tyhjä.

  4. Palkkio (Reward) seuraa toteutunutta reaktiota. Ihana nousuhumala, kovan treenin jälkeinen euforia tai kaupan jälkeinen tuuletus saa aivot oppimaan, että tätä lisää.

Palkkio vahvistaa herätteen vaikutusta ja kierre on valmis – on se sitten positiivinen tai negatiivinen. Kierre on vaikea katkaista, ja oikeastaan herätettä ei voi poistaa kun aivot ovat sen kerran oppineet. Onneksi kirjassa on ohjeet miten pahoista tavoista voi silti päästä eroon ja Clear antaa neljä lakia edellämainittujen kohtien taklaamiseen.

1. Laki: Tee hyvästä tavasta näkyvä ja piilota paha tapa

Pelkällä tahdonvoimalla ei päästä pitkälle. Tavat ovat alitajuisia, joten jossain kohtaa niitä ei hoksaa enää vastustaa. Ennenpitkää jääräpäisinkin kaveri repsahtaa, jos kiellettyä hedelmää tarjotaan jatkuvasti.

Clear neuvookin piilottamaan pahoille teille johtavat herätteet. Tämä todella toimii, olen itsekin huomannut parhaaksi tavaksi vältellä herkkuja jättää ne ostamatta (vierasvara katoaa päivässä vaikka tekisi mitä). Jos siis jääkaapissa viilenevä olut laulaa sinulle lakkaamatta kutsuaan, niin jätä se kauppaan. Ja sammuta kännykkä kun aiot tehdä muita kuin soittohommia.

Vastaavasti hyviin tapoihin johtavia herätteitä kannattaa ripotella joka paikkaan. Kun keittiön pöydällä on hedelmäkulho karkkipussin sijaan, niin nälkä lähteekin appelsiinilla. Kun haluat lukea enemmän, laita kirja yöpöydälle. Kun haluat aamulenkille, laita lenkkivaatteet valmiiksi.

2. Laki: Tee hyvästä tavasta houkutteleva ja pahasta epämiellyttävä

Hyvästä jutusta kannattaa tehdä kivaa. Ikävän tuntuinen tapa on myös mahdollista kääntää positiiviseksi pienilllä ajatusmuutoksilla: sen sijaan, että on pakko hoitaa päivän päätteeksi vielä yksi asiakaskäynti, kannattaa ajatella saavansa käydä vielä yhden asiakkaan luona – ja samalla saa yhden kaupan mahdollisuuden lisää!

Huonoista tavoista kannattaa tehdä mielessään mahdollisimman ikäviä. Voi esimerkiksi miettiä, ettei punkkulasi oikeasti rentouta sinua, vaan pilaa yöunet. Eikä alkoholia vaadita hauskanpitoon, vaan hauskaa voi olla ilman viinaakin (ja viinaa ilman hauskaa). Oikeastaan tuopista luopuminen ei ole luopumista mistään.

Seura tekee kaltaisekseen, joten kannattaa hakeutua porukkaan, jossa tavoiteltu tapa on normi. Kun kaikki kaverit menevät illalla salille, lähtee itse mukaan huomaamattaan. Vastaavasti huonoista tavoista ei pääse eroon jos ympäristön paine on suuri. Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, jos työpaikalla kaikki muut polttavat. Puhelin painaa, jos kaikki kollegatkin sluipaavat.

3. Laki: Tee hyvästä tavasta helppo ja pahasta vaikea

Ihminen on luonnostaan laiska ja koittaa päästä helpolla. Siksi hyvistä tavoista kannattaa tehdä mahdollisimman helppoja, ja hankaloittaa pahoja oikein kunnolla. Kun fiilis on hyvä, mieli kirkas ja liskoaivot hetken aikaa pos vallasta, kannattaa käyttää hetki ympäristön muokkaamiseen haluttuja tapoja tukevaksi. Clear vertaa hyvien tapojen edistämistä leaniin, poista kaikki turha hyvän tavan tieltä.

Esimerkiksi lenkille lähtö aamulla on paljon helpompaa, kun kaikki tavarat ovat valmiina odottamassa. Jos koira on kakannut kenkään, kuulokkeiden akku on tyhjä, ja ainoat verkkarit mökillä, niin lenkki jää tekemättä. Samoin tekemällä terveelliset eväät lounaaksi ei tarvitse kiistellä itsensä kanssa voiko tänään käydä mäkkärissä.

Vastaavasti huonoja tapoja kannattaa vaikeuttaa niin paljon, että alkuvalmistelujen aikana ehtii tulla järkiinsä tai saa herätteen johonkin järkevämpään hommaan. Kännykästä voi poistaa kokonaan somesovellukset, telkkarin kaukosäätimen voi piilottaa välikatolle ja viinipullon avaajan lainata naapurille. Kun kaivat luottokorttia metrin syvyydestä takapihalta, niin ehdit kyllä miettiä moneen kertaan onko nyt ihan pakko tilata se käsilaukku.

Tietyt hetket ja valinnat ovat kriittisiä monen muun tavan onnistumiselle. Esimerkiksi aamulenkin tehneenä on paremmalla tuulella, eikä viitsi pilata hyvää päivää roskaruualla. Nukkumaankin on helpompi mennä oikeaan aikaan kun on rasittanut itseään. Ja jos tiedät tietyn asiakastapaamisen päätyvän joka kerta Rymy-Eetun kautta Puuma-Outletiin (vaikka asiakas halusi tarjota vain yhden), kannattaa tämä palaveri sopia perjanta-iltapäivän sijaan tiistaiaamuun.

4. Laki: Palkitse itseäsi hyvistä tavoista ja rankaise pahoista

Hyvistä tavoista palkitaan vasta pitkän ajan päästä, mutta pahat tuntuvat hyviltä just nyt. Kuntosalin valitseva ei näe kehitystä moneen viikkoon, mutta sohvalla makaaminen ja sipsien mussuttelu tuntuu hyvältä heti (ainakin hetken). Uusasiakashankinnan laiminlyövän ura ei katkea vielä tänä vuonna.

Halutusta tavasta kannattaa siksi palkita itsensä, esimerkiksi lupaamalla itselleen kahvitauon aina viiden puhelun jälkeen. Tekemisestä voi tehdä näkyvää, esimerkiksi siirtämällä lasihelmen purkista toiseen jokaisen puhelun jälkeen, jolloin hyvä tapa konkretisoituu. Itse kirjaan liikunnat exceliin ja saan kiksit vihreänä loistavasta viikkosaldosta.

Repsahduksia tulee väkisin, joten niihin pitää varautua. Sen sijaan, että valitset tavaksesi treenata joka päivä, lupaa mieluummin ettet ikinä missaa kahta päivää putkeen.

Kilpailuhenkiset voivat myös turvautua kaverin apuun. Myyntikisa pystyyn ja muutama tonni pottiin, niin ei muuten puhelin enää paina. Tai sitten sovit, että kaveri saa postata sinusta hassunhauskan kuvan Instaan mikäli lipsut tavastasi. Kirjasta ei konstit lopu!

Mainio opus

Kirja on nopealukuinen ja viihdyttävä. Jenkkityyliin toistoa on ja osan tarinoista voisi poistaa kokonaisuuden kärsimättä. Päällekkäisyyttä blogiin tietysti on, muttei liikaa. Parhaimmillaan tämä on varmasti James Clearin uusille ystäville.

Kirjan tärkein oppi on joka suunnassa esiin tuleva pitkäjänteisyyys. Pikadieettien ja ihmelääkkeiden maailmassa vanha kunnon kurinalainen tekeminen meinaa jäädä jalkoihin. Firman myyjien TOP-kolmoseen tai mihinkään muulle listalle ei pääse kuin kovalla työllä. Oikotietä onneen ei ole: yhden yön ihme Cheek treenasi 20 vuotta ennen kuin mäkimonttu täyttyi.

Arvosana: 4/5

Makoisaa, valkosipulintuoksuista juhannusta!

Jo muutaman kesän ajan olemme kiertäneet Suomea erilaisissa tapahtumissa uuden tuotteemme, Ruisherkun kanssa. Ruisherkku on Baltian ravintoloiden alkuruoasta innoituksensa saanut, Leivon Leipomon leivästä valkosipulivoissa paahdettava kesäherkku, jota voi näppärästi syödä sormin.

Ruisroihussa on kyytipoikana chilikurkkua, jalopenoa ja savuchilidippiä. Nam! KUVA: Tuuli Palmu

Maista Ruisherkkua!

Huumaavan tuoksun houkuttelevuuden lisäksi keksimme uuden tuotteen kanssa tavan lähestyä asiakasta ja erottua kilpailijoista: iloinen maistattaja tuomassa tapahtumakävijöille pientä hiukopalaa ja houkuttelemassa nälkää esiin. Välillä maistattamisen hoitaa perustapahtumakävijöistä mukavasti erottuva maskottimme Ruishukka, välillä joku työtekijämme ihan tavallisissa Ruisherkun työvaatteissa.


Meidät otettiin ilolla vastaan moniin tapahtumiin, kun asiakkaille tarjottiin maistiaisia ja Ruishukkakin toi hymyä monen kävijän suulle. Maskotti onkin vuosien varrella ollut monien selfiekaveri ja festarimuistojen lähde.

Iloinen Ruishukka luo fiilistä festarikävijöille!

Tehdään niinkuin on aina tehty

Vaan miten reagoivat muut myyjät huomatessaan meidän tuovan jotakin uutta paikalle? Suurin osa kääntyy hyvin pikaisesti tapahtumajärjestäjän puoleen ja tekee meistä valituksen, että viemme heiltä asiakkaat maistattamalla. Eiväthän he voi tuotteitaan maistattaa! Sitten tapahtumajärjestäjät tulevat luoksemme ja pyytävät tarjoamaan maistiaisia vain ja ainoastaan oman teltan kohdalla, koska niin on aina ennenkin tehty. Vaikka myyntipaikat olisi jaettu niin, että pääihmisvirta kulkisi 10m siitä sivussa, ”ei kenenkään” -maalla. Sinne ei sen jälkeen ole enää asiaa, kun mielensäpahoittajat ovat todenneet, että me häiriköt sotkemme olemassaolevia tapoja ja tuomme ihmisille hyvää mieltä, sen sijaan että seisoisimme kädet puuskassa tiskin takana ja odottaisimme asiakkaita teltallemme. Mikä sitäpaitsi estää heitäkin maistattamasta, emme me ainakaan! Tuskin asiakkaatkaan?

Koskaan emme ole muiden telttojen edessä maistatusta tietenkään tehneet, vaan hyvänmaun rajoissa. Olemme tarjonneet muikkujen ostajille jo annoksen ostettuaan maistipalan leipää mukaan, ne kun sopivat niin hyvin yhteen. Tai olemme halunneet palvella asiakkaita kertomalla missä on muikkuja tai kahvia tarjolla, kun meiltä niitä ei saa. Monesti ovat ihmiset menneetkin ensin ostamaan lautasellisen makkaraperunoita ja osa hetken kuluttua tullut kertomaan, että ovat heittäneet luokattomat eväät roskiin ja harmitelleet, etteivät heti ostaneet meiltä. Osa festariruoan tarjoajista ilmeisesti tekee tarjottavansa vain rahastus mielessä, eihän sellaista kehtaisi kenellekään maistiaisina tarjotakaan. Onneksi myös mukavia poikkeuksia mahtuu porukkaan mukaan. Ja heidän kanssaan hyvässä hengessä ollaankin oltu, koska tuotteet ovat kunnossa, ei tarvitse lähteä etsimään ja syyttämään muiden uusia tuotteita ja toimintatapoja siitä, ettei oma myynti aina suju.

Voisiko sittenkin ajatella toisin?

Kuten eräs asiakas meille spontaanisti ja ystävällisesti sanoi: hänen mielestään muiden ruokatoimijoiden tulisi päinvastoin maksaa meille provikat omista myynneistään, koska tuoksuttamalla valkosipulia ympäri tapahtuma-aluetta herätämme kaikille ruokahalun ja johdatamme heidät kohti ruokatelttoja, riippumatta tuotteesta.

Sitäpaitsi valkosipuli ja tuotteemme jakaa täysin ihmiset kahtia, toiset tykkäävät ja toiset eivät voi sietää. Joten emmekö myös tee palveluksen sille naapurimyyjälle maistattamalla omaa tuotettamme: moni kertoo myös ettei valkosipuli heille sovi, ja ettei ainakaan osta meiltä! Tämä on tietoinen valintamme, emmekä aio luopua yhdestä pääraaka-aineestamme valkosipulista, emmekä myöskään maskotistamme ja maistattamisesta! Se on asiakkaiden palvelua ja teemme tätä työtä asiakkaitamme varten, että heillä olisi mahdollisuus ostaa hyvää syötävää myös tapahtumissa.

Jälkikirjoitus

Ennen tämän blogin julkaisua saimmekin jo tiedon, että kaksi loppukesälle ennalta maksamaamme paikkaa perutaan, koska naapurimyyjämme oli sitä mieltä, että viemme häneltä asiakkaat, ja hän oli maksanut ruokamyynnin yksinoikeudesta tapahtumissa. Mukava tietysti, että isommat toimijat ottavat meidät Ruisherkun myyjät näin vakavasti, mutta sopimuksen purkaminen on mielestäni vakavampi asia kuin maistattaminen, jota ihan kaikki voisivat kokeilla, mutta ei taida ruoan laatu ihan kaikilla sitä kestää…