Sinua viedään kuin litran mittaa!

Edellisessä blogissa lupasin palata tähän kuuluisaan sanontaan, että jotakuta “viedään kuin litran mittaa”. Sanonta juontaa juurensa vuosisatojen ja –kymmenien taakse, kun kauppaa on käyty toreilla litran mittojen kanssa. Kun tarkastaja on tullut, on mitat tietysti äkkiä piilotettu, jos ne eivät ihan vastanneetkaan oikeaa mittaa.

Tämä tarina kertoo jotakin siitä, millä keinoin kauppaa on käyty, ja väitänpä että näissä keinoissa piilee yksi niistä syistä miksei myyjän ammattia arvosteta tänä päivänäkään.  Myyjiä pidetään helposti jonkin sortin huijareina, vaikka menestyvää myyntiä voi tehdä ainoastaan rehellisin keinoin: asiakasta aidosti auttaen ja asiakkaan luottamuksen voittaen.

Tässä meillä myyjillä on tekemistä ja jokaisen pitää tulosnälkäisenäkin aidosti pohtia vain ja ainoastaan asiakkaan etua. On myös myönnettävä, jos oma ratkaisu ei ole paras mahdollinen; silloin voittaa asiakkaan luottamuksen jo seuraavaa kontaktia varten.  Asiakasta pitää pystyä katsomaan avoimesti suoraan silmiin myös huomenna, ylihuomenna ja ensi vuonna, eikä laittaa litran mittaa kiireesti kaappiin piiloon kun kohtaa asiakkaansa seuraavan kerran.

Kyllä sinun kannattaa!

Onnistunut myynti on kiinni pienistä asioista ja sanoista. Tämän oivalsin, kun minua kerran vietiin kuin sitä kuuluisaa litran mittaa.  (Siitä enemmän seuraavassa blogissa.)

Olin opiskelemassa Hämeenlinnassa. Nuoret ravitsemusalan opiskelijat pitivät tiloissa lounasravintola-kahvilaa, jossa myytiin opetuskeittiön herkullisia tuotteita. Joka kerta siitä tuli käytyä jotain ostamassa.

Tällä kerralla ostin silmilläni herkullisia pieniä puolukkaleivoksia tai houkuttelevia suklaaihanuuksia. Pohdin asiaa myös nuorelle, iloiselle opiskelijamyyjälle ääneen.  Hän totesi minulle, että ota molempia, sillä nyt se kannattaa, puolukkaleivoksiakin on saatavilla niin harvoin. No tottakai minun sitten kannattaa, kun myyjä kerran niin minulle sanoi! Molempia pakattiin leivosrasioihin ja minä lähdin hymy huulilla ja vesi kielellä takaisin luokkatiloihin. (Ostokset suositeltiin jättämään kylmätiskiin odottamaan päivän päättymistä, etteivät pilaannu.)

Vuorovaikutteisuuden tunnin taas alettua huomasin miten minut oli vakuutettu yhdellä pienellä sanalla: Kannattaa! En ollut epäröinyt vastata siihen hetkeäkään, että molempia, kyllä kiitos. Päivän vaikuttavin oivallus vuorovaikutteisuudesta oli tuo tauon oppitunti opiskelijatytöltä. Tuota kannattavaa oivallusta olen tietoisesti opetellut käyttämään erittäin aktiivisesti sen jälkeen itsekin.

Asiakkaalle kannattaa aina antaa rajallinen määrä vaihtoehtoja ja sitten suositella, että jokin ratkaisu kannattaa. Toki perustelut pitää olla, mutta sanavalintana kannattaa on sellainen, että siihen on helppo tarttua – kannattaa kokeilla!