Hyvä myyjä ei tinkaa

Pitkään jatkunut Ruisherkun pakun etsintä päättyi. Lopulta oli pakko lähteä merta edemmäs kalaan kun suomiautot eivät yksinkertaisesti pystyneet tarjoamaan riittävän hyvää vastinetta rahalle. Reissu antoi oppia paitsi auton tuontiin myös hinnasta vääntämiseen.

Tallinnan paku

Olimme jo muutaman viikon seuranneet Viron tarjontaa. Viimeisimpänä koeajoimme suomalaisen yksilön, jossa olisi ollut toiveitamme pienempi moottori, sileät renkaat, sökö ilmastointi ja muutenkin pientä laittoa. Kun Tallinnassa oli tarjolla toiveita vastaava laite pienemmillä kilometreillä ja suuremmalla moottorilla satasen lisähintaan, niin päätös hakea auto ulkomailta oli helppo. Autoveronkin saisi vielä kuitattua poikkeamalla rannan viinakaupassa…

Moni karttaa auton hakua ulkomailta koska pelkää tulevansa huijatuksi. Tietenkin mahdollisuus on olemassa ja etenkin turkkilaisen pyörittämästä häkkiliikkeestä Mersunsa hakevan on syytä olla ihan oikeastikin varuillaan (sama juttu toki Suomessakin, jos tekee kauppaa Vermon parkkipaikalla). Huijatuksi tulemisen riski tuntui tässä tapauksessa olemattomalta, koska auto oli myynnissä samassa liikkeessä, mistä se oli uutena myyty ja koko ikänsä huollettu. Lisäksi alun toistakymmentä koeajoa vastaavalla kalustolla antaa varsin hyvät pohjatiedot auton kunnon arviointiin.

Hyvillä perusteluilla ei tarvitse tingata

Suomessa totuin siihen, että useampi satanen lähtee hinnasta välittömästi. Ulkomailta tullut ostaja sen sijaan lienee myyjälle helppo nakki, etenkin jos on etukäteen kysellyt autosta ja on siksi satunnaista renkaanpotkijaa todennäköisempi ostaja. Arvasin siksi joutuvani koville mikäli halusin hilata hintaa alaspäin.

Todettuani auton kunnon ilmoitusta vastaavaksi tiesin heti olevani lirissä. Toisaalta auton hyvä kunto on pelkästään positiivinen asia, mutta koska kaikki tosiaan toimi, niin helppoja keinoja vetää hintaa alas ei olisi. Päätin kuitenkin yrittää.

Lähdin hakemaan noin 10% alennusta. Auton pyyntihintaa oli jo alennettu, ja se oli vastaaviin verrattuna kohtuullinen ja autoon kuntoon nähden jopa edullinen. Myyjä vastasi huutoon kertomalla alennuksen olevan mahdoton, koska he myyvät jo nyt auton tappiolla. Hän kaivoi esiin huoltohistorian ja niinpä hyvän kunnon syy selvisi: käytännössä koko alusta oli laitettu uusiksi viime huollossa ja tällä mentäisiin huoletta muutama kymppitonni. Taktiikka toimi ja minusta tuntui, että tarjousta on pakko korottaa.

Pitkän keskustelun jälkeen räknäsin laskinta ja sanoin myyjälle hinnan jolla vielä pystyn auton ostamaan. Tämä johti esimiehelle otettuun puheluun (tai sen esittämiseen), jonka jälkeen myyjä kertoi että hänellä on kielto antaa lainkaan alennusta koska pyyntihinta on jo asetettu niin alas. Hän kumminkin tarjoutui omin luvin tinkimään pienen summan, jos kauppa sillä syntyy. Mahtava strategia!

Tässä kohtaa olisi ollut mainio tapa klousata kauppa tinkaamalla kaupan päälle jotain pientä. Se ei kuitenkana ollut mahdollista, koska auto oli kunnossa! Kun en muuta keksinyt, niin rekisteröinnin kulut sentään menivät myyjän piikkiin – isosta rahoista ei puhuta, mutta kaikki on kotiinpäin!

Oppirahalla saatua

Jälkeenpäin nostan hattua automyyjälle, joka vei ostoprosessin läpi katteestaan luopumatta ja sai asiakkaan ajattelemaan, että diili on silti hyvä. Muutama poiminta jäi itsellekin tästä kokemuksesta:

  • Älä kerro kaikkia etuja heti. Auton huoltokirja kertoi minulle jo aiemmin, että kaikki on tehty ajallaan, mutta tinkausvaiheessa esiin nostettu edellisen ison huollon sisältö oli nappiveto. Ostajalle tuli tutina, että huollon sai ikäänkuin kaupan päälle.
  • Asiakkaan auttaminen kannattaa aina. Myyjä soitti esimiehelle ja hänen kiellostaan huolimatta tarjosi alennusta. Tämä toimii kahdella tavalla: ensinnäkin asiakkaalle tehty palvelus johtaa alitajuiseen tarpeeseen tehdä vastapalvelus, eli tässä tapauksessa nostaa omaa hintaa. Toisekseen pieni ystävällinen ele tekee myyjästä asiakkaan ystävän ja sitouttaa kaupan tekoon, koska onhan reilulta kaverilta on kivempi ostaa.
  • Asiasta jotain ymmärtävälle on helppo myydä kunnossa oleva tuote kunnon hintaan. Hinta ei ollut vieläkään Viron halvin, mutta kuntoon laitettu auto on riskitön ostaa. Esimerkiksi toimimaton ilmastointi olisi ollut ehdoton NO GO, koska takaraivossa olisi ahdistanut tonnin kompuraremppa jos vika ei olisikaan aineen vähyydessä.
  • Perusteetonta alennusta ei tarvitse antaa. Ostajana vakuutuin, ettei minulla oikeastaan edes ollut oikeutta tingata hintaa: kaikki oli kuten luvattiin.

Lomille lomps

Huippumyynnin blogi jää tämän tarinan myötä pienelle kesätauolle. Palataan asiaan syksyllä!

Unelmieni Autokorjaamo

Vaihtaisin heti autokorjaamoa, jos joku alan toimija ymmärtäisi sen, miten paljon tarvitsen autoa päivittäisiin liikkumisiini, ja miten paljon arvostaisinkaan sitä, että pystyisin ennalta tietämään milloin auto on korjaamolla käynnin jälkeen taas käytössäni. Tosi tärkeä valintakriteerini autokorjaamon valinnassa olisi se, että minulle annettaisiin realistinen arvio siitä, miten pitkään auton oletetaan olevan pajalla ja minut pidettäisiin ajantasalla, mikäli jostain syystä aika-arvio olisi osoittautumassa vääräksi.

Viime kesänä tiesin, että iso vaihteistoremontti ottaisi aikaa, ja vaikka se kovasti toki harmitti ja hankaloitti yrittäjän elämää, osasin kuitenkin varautua siihen etukäteen. Silti ylimääräisen päivän venyminen harmitti erityisesti siksi, että aika oli varattu etukäteen, tuleva remontin laatu oli tiedossa etukäteen ja auton yksilöidyt tiedotkin olivat kaikki tiedossa etukäteen. Silti osat tilattiin ulkomailta sinä päivänä, kun auto meni korjaamolle.

Ennalta tiedossa olevan vian korjaaminen oli aiheena toistamiseenkin, kun olin viikon poissa maasta, ja sopinut korjaamon kanssa autolle kokonaisen viikon aikaa yhden päivän aikana tehtävälle työlle. Kun palasin ulkomailta, ei auto ollutkaan yllätyksekseni vielä valmiina. Viimeisenä mahdollisena päivänä saapuneet osat eivät olleetkaan sopivat, ja niinpä viikonlopun yli odoteltiin uusia. Ennalta varattu aika, ennalta tiedossa oleva auto ja kokonainen viikko aikaa! Voitte arvata, että olisi lomaviikon viettämisen jälkeen ollut aika monta paikkaa mihin menemiseksi olisi tarvittu autoa…. Ja tietenkään korjaamo ei itse ilmoittanut viiveestä, vaikka kokonainen viikonloppu olisi ollut aikaa laittaa edes tekstiviestiä asiasta.

Parhaillaan autoni on jarruhuollossa, joka oli sovittu viikkoja etukäteen. Taas tuli yllätyksenä millaiset osat auto vaati, ja olen ilman autoa aiottua pidempään. Olisin valmis vaikka käymään näyttämässä etukäteen autoa paikan päällä, että tarvittavien, tilattavien osien tiedot voitaisiin tarkistaa, jotta auton pajallaoloaika olisi mahdollisimman lyhyt. Mutta ei ole mikään autokorjaamo vielä ymmärtänyt, että ennakkokäynti sovittuna ajankohtana olisi huomattavasti paljon helpompaa järjestää kuin yllättävästi venyneiden korjaamoreissujen takia siirrettävät menot tai organisoitavat kulkemiset. Etätöiden ja -koulujen käyminenkään ei aina onnistu.

Ymmärrän kyllä, että kaikki asiat maailmassa eivät ole ennakoitavissa, eivät edes autokorjaamossa. Sattuipa kesällä sellainenkin yllätys, että termostaatin vaihtamisen sijaan konepellin alta paljastui koko jakopään vaihtamisen tarve. Eihän sellaiseen yllätykseen voi muuta kuin yrittää sopeutua.

Kaikkiaan tässä olisi kuitenkin mahdollisuus jollekin korjaamoyrittäjälle erottua asiakaskeskeisellä ajattelulla. Ei minulla olisi varaa hinnoitella autokorjaamojen taksoja palveluilleni, vaikka osaisinkin hommani, mutten välittäisi asiakkaan aikatauluista ja informoimisesta.

Unelmieni prosessi

Unelmieni autokorjaamoprosessi (saa käyttää muttei oo pakko):

  1. Korjaamosta otettaisiin aktiivisesti yhteyttä asiakkaaseen tietyin väliajoin ja kysyttäisiin, milloin tulisit perusöljynvaihtoon, ilmastointihuoltoon tms. Ja muistutettaisiin, että voidaan samalla vaikka vaihtaa kesä- tai talvirenkaat alle, mikäli ajankohta olisi siihen sopiva.
  2. Kalenterista katsottaisiin mahdollisimman hyvin asiakkaalle ja korjaamolle molemmille sopiva aika, josta esitettäisiin realistinen aika-arvio, kauanko auto olisi korjattavana. Mikäli korjaamon sijainti on syrjäinen, tarjottaisiin asiakkaalle kyyti johonkin lähimmälle julkisten pysäkille tai työpaikalle.
  3. Osat tilattaisiin mahdollisuuksien mukaan etukäteen. Mikäli olisi epäselvää millaisia osia kyseinen malli tarvitsee, pyydettäisiin asiakasta poikkeamaan etukäteen paikalla, niin voitaisiin autoa suuremmin purkamatta näkyvien osien tiedot selvittää ennakkoon.
  4. Mikäli aika-arvio muuttuisi huollon aikana, ilmoitettaisiin asiakkaalle viipymättä. Jos ilmenisi uusia, ennalta-arvaamattomia korjaustarpeita, kysyttäisiin asiakkaalta miten niiden kanssa menetellään. Autokorjaamo hankkisi omaa ammattitaitoaan käyttäen hinta-laatusuhteeltaan parhaat varaosat.
  5. Auton valmistuttua korjaamolta informoitaisiin asiakasta välittömästi ja ehdotettaisiin taas asiakkaan noutoa, mikäli sijainti on syrjäinen. Asiakkaan noutaessa autoa hänelle kerrottaisiin mitä kaikkea on tehty ja mitä mahdollisesti on havaittu seuraavaksi tulevan vastaan.

Mielestäni ei kuulosta ihan mahdottomalta ajatukselta, ja olisin kyllä itse valmis maksamaan mahdollisista kuljetuspalveluista autokorjaamolle. Sitoutuisin varmasti käyttämään korjaamoa ja pysyvästä, pitkästä asiakassuhteesta korjaamo oppisi varmasti tuntemaan autoni, vuosittaisen ajokertymäni ja keskimääräiset korjaustarpeeni, joiden perusteella tarjota autolleni huoltoaikoja.

Pakuostoksilla osa 2 – vinkkejä automyyjälle

Pakuturnee on jatkunut kiivaana. Kriteerit ovat tarkentuneet kakkoskorkeaan Ducatoon, Boxeriin tai  Jumperiin, joissa mahtuu seisomaan sisällä ja auto mahtuu edelleen talliin. Tarjontaa on, mutta autojen ja myyjien taso vaihtelee rajusti.

Eniten ihmetyttää myyjien välinpitämättömyys, myyntihaluttomuus ja suoranainen laiskuus. Erään liikkeen “hukattua” myynnissä olleen pakun olen varoitellut etukäteen tulostani odottelun välttämiseksi, joten liikkeessä on tiedetty asiakkaan olevan tulossa katsomaan juuri tiettyä autoa. Silti yhtä poikkeusta lukuunottamatta myyjä ei ole tiennyt autosta yhtikäs mitään ja usein autosta on löytynyt suoranaista sanomista.

Erästä autoa ajoin katsomaan Porvooseen saakka ja ilmoitin tulostani etukäteen. Kuvien perusteella auto oli ollut myynnissä puoli vuotta, ja myyjäkin oli valmis tinkaamaan hintaa jo sähköpostilla. Paikan päällä myyjä ei tiennyt auton historiasta mitään ja auton sivuovi oli ruostunut kiinni! Mitä jos myyjä olisi käyttänyt edes vartin auton tietojen kertaamiseen ja käynyt varmistamassa toimiiko pitkään seisoneessa autossa kaikki kuten pitää?

Toisen auton kohdalla moottorihäiriövalo pamahti heti tauluun, jolloin tehoja oli alennettu ja automaatissa ei toiminut kick-down. Testaa siinä nyt sitten onko isommassa koneessa järkeä.

Kolmannen kohdalla sähköpeilit eivät toimineet lainkaan ja peruutuskamerasta tuli lumisadetta. Eilispäivänä oli kuulemma toiminut.

Neljännen kohdalla kyydissä oli kaksi mottia halkoja (mikä sinänsä ei haitannut), mutta puutöiden venyminen ja vaimon synttärit estivät tarkemman koeajon seuraavan koko seuraavan viikon (!) ajan – vaikka myyjä valitteli että auto oli ollut jo pitkään myynnissä!

Viidennen kohdalla ylihinnoiteltuun autoon ei saisi sovittua kuin pikku alennuksen, ennen kuin myyntipäällikkö voisi hyväksyä asiakkaan tarjouksen viikon kuluttua. Kannattaisiko joku myyjistä valtuuttaa tinkaushommiin etteivät kaupat seiso?

Satasen ritsoissa edellämainitun kaltaisen toiminnan voisi vielä ymmärtää, mutta tutkittujen autojen hintahaitari on vaihdellut 15-35 tuhannen euron välillä. Luulisi siitä irtoavan pikku provikat jo myyjällekin. Ja vaikka koeajettuja autoja on takana jo pitkälti toistakymmentä, ainoastaan YKSI myyjä on jälkikäteen ollut yhteydessä, hänkin erikseen pyydettäessä.

Huippumyyjien vinkit autokauppiaille:

  1. Selvitä autosta edes perustiedot, kun tiedät asiakkaan olevan tulossa.
  2. Tarkista, että auto toimii. Yllättävä vika antaa aika surkean ensivaikutelman.
  3. Jos asiakas on lämmin ja haluaa koejaa auton uudelleen, niin järjestä asia. Viikon päästä lämmin asiakas on jo kylmä.
  4. Soita perään jos haluat kaupan.

Pakuostoksilla

Ruisherkun ajoihin on hakusessa isompi keikkapaku ja niitä näkyi Lahden seudulla olevan useampia. Vielä ei kaupoille asti päästy, mutta eräs isompi ketju osoitti taas blogikirjoituksen arvoisesti mistä puusta autokauppias on pahimmillaan tehty.

Soitimme liikkeeseen 7000€ Crafterista, joka myyjän mukaan oli huippukuntoinen työjuhta. Kun kuvienkin perusteella laite oli ok ja sopivasti huoltoa tehty, niin ei muuta kun katsomaan. Kilometrejä oli lasissa 400 tonnia joten huippukuntoa ei odotettu, mutta keikkakäyttöön sopivaa perustoimivaa peliä kumminkin.

Totuus oli toisenlainen. Koejolle lähtiessä jarrujen varoitusvalo paloi ja jarrut raapivat koko ajan. Äänestä päätellen palat olivat ihan loppu. Puolen kilometrin kohdalla syttyi laturin valo ja hetken päästä myös pissapojan nesteen valo paukahti palamaan (se tosin saattoi olla myös ihan nesteen loppumisen vuoksi). Lopuksi paukahti jäähdytysnestevalo, joten koukkaus Teboilille oli paikallaan.

Syylärissä oli kumminkin riittävästi vettä, joten matka pääsi jatkumaan. Hirveää hinkua kauppojen hieromiseen ei tästä “huippukuntoisesta työjuhdasta” syntynyt, mutta ajattelin kumminkin myyjälle huomauttaa havaitsemistani viosta. Nyt ääni kellossa oli muuttunut – ei autossa vikaa ollut, vaan iän mukanaan tuomia ominaisuuksia, jotka eivät haittaa ajossa. Epäilen kovasti ettei varoitusvalojen jatkuvasta palamisesta ole haittaa, viimeistään siinä kohtaa kun tehdään kansiremppaa ihan vaan sen vuoksi ettei varoitusvaloon ole uskomista luulisi mielen muuttuvan.

Kovasti ihmetyttää miksei myyjä voi jo puhelimessa sanoa, että autossa on “pientä laittoa” tai tässä tapauksessa reilunpuoleisesti sähkövikoja? Kaikkein paras olisi tietysti kirjoittaa jo verkkoilmoitukseen havaitut viat, jotta autoa katsomaan tulevat eivät pety. Onko tässä tarkoitus vain saada asiakas liikkeeseen ja koijata apinaa? Ainakin omalla kohdalla v-käyrä olisi kivunnut kummasti ylöspäin jos pelkästään tämän auton takia olisi Lahteen asti ajanut; nytkin lopputulemana on se, etten tästä ketjusta vaihdokkia katsele. Onneksi pari muuta autoa vastasi paremmin kuvausta eikä tullut tehtyä ihan turhaa reissua…

Tokmanni hymyilee muttei palvele

Kävin eilen Tokmannilla täyttämässä pari kaasupulloa (koska Puuilo oli jo mennyt kiinni). Vaikka henkilökunta oli ystävällistä, niin myyntiprosessi pissi pahemman kerran. Kuinka monta virhettä löydät?

Lampsin aluksi suoraan kassalle ja kerroin haluavani kahden 13 11-kiloisen pullon täytön. Kassa mietti että onkohan niitä ja kysyi kaverilta, joka ei myöskään tiennyt: ”viikolla niitä tuli, pitää tarkistaa”. Ehdotin maksavani samantien, jottei tarvitse rampata ees taas kuin siinä epäonnisessa tilanteessa, ettei kaasua tosiaan ole (joka ikinen kerta joka ikisessä kaupassa kaasua on AINA löytynyt – kun kaasunkulutus on pahimmillaan 5-6 pulloa per viikonloppu niin jokunen pullo on tullut täytettyä), mutta se ei tullut kuuloonkaan. Haloo Tokmanni, mikä siinä hyvittämisessä olisi ollut niin hankalaa?

Lähdimme siis kohti puutarhaosastoa ja kuinka ollakaan, kaasua oli varastossa toistakymmentä pulloa. Ehdotin maksavani kaasut puutarhaosaston kassalle, mutta sepäs ei TIETENKÄÄN ollutkaan mahdollista, koska ”lappu missä on kaasunhinnat on ykköskassalla”. Siis puutarhaosastolla, jonne kaasu todennäköisesti halutaan maksaa, ei ollut kaasunhintoja, vaikka henkilökunta tiesi missä hintalappu on! Minäpä siis marssin koko helkutin hehtaarihallin läpi kohti kassoja ja maksoin siellä kaasut.

Kassalta selvittyäni ajoin auton puutarhaosaston kupeeseen ja kuitin tarkastuksen jälkeen alettiin vaihtaa pulloja. Myyjä nappasi tyhjät pullot autosta, mutta sen sijaan, että olisi nostanut täydet kyytiin, hän totesi kuin pisteenä iin päälle: ”saat varmaan nuo pullot nostettua kyytiin itsekin niin minä vien nämä pois, on tässä tänään jo tullut aika paljon nosteltua”.

Puuilo please, pitäkää putka auki edes kahdeksaan!

 

Ole siellä missä asiakkaasikin ovat

Hieman toivomisen varaa jättäneen asiakaspalvelemattomuuskokemuksen seurauksena poikkesin nälkäisenä ensimmäistä kertaa ikinä yksin syömään huoltoasemalle. Ilmeisesti poikkesin jotenkin ihan tavanomaisimmista huoltamon lounasasiakaskunnasta, sillä istuuduttuani huoltoaseman pöytään odottamaan lihapulla-annostani alkusalaatin kanssa, sain saman tein seuraa. Vanhempi mies Jahti-paidassaan ja lippiksessään totesi minulle, että: ”näytät sen verran korkeasti koulutetulta, että saanko istua pöytään?” (Olin siis pukeutunut niinkin fiinisti kuin harmaaseen poolopaitaan ja farkkuihin sekä talvitakkiin.)

Mies oli hieman poissa tolaltaan ja alkoi kertoa tarinaa sairaalaan joutuneesta ystävästään, jonka kanssa he omistivat yhdessä Ponssen 8-pyöräisen Buffalon metsäkoneen, Mersun neloskoneella.  Käytiin läpi lavettikone painoineen, millä konetta kuskattiin työmailla muutamien kymmenien kilometrien säteellä. Sainpa kuulla myös millainen työmaa on se kaikkein kannattavin ja mitä kaikkia muita koneita sairaalaan joutuneella kaverilla olikaan. Toki kuulin myös yrittäjäkaverin ryyppyputkista, jotka ehkä olivat rankan työnteon ohella pääsyy sydämen osittaiseen pettämiseen. Ei sovi yrittäjälle vapaapäivä, kun tekemistä löytäisi vain korkin avaamalla.

Yhtä kaikki, pöytääni istuneella ja juttukaveria tarvinneella miehellä oli huoli tulevasta, vaikkei velkaa enää ollutkaan. Sain kuulla ja oppia paljon sellaista asiaa mistä moottoriohjelmointien myynnissä olisi jatkossa hyötyä.

Mitenkö tämä tapaaminen opetti minua? Jatkossa pysähdyn useamminkin huoltoasemille syömään ja otan käyntikorttinipun mukaan. Näin kipeässä kohdassa ammattietiikka esti toki minua tarttumasta myyntipuuhiin, mutta raskaan kaluston kuskeilta varmaan irtoaisi iloisempiakin juttuja, jos vain menisi pöytiin niitä kuulemaan. Samalla syntyy luottamus ja moottoriohjelmointeja tarjoavalle asiakkaallemme toivottavasti monta tilausta sen seurauksena. Kyllähän minä sen sairastuneen kaverin nimenkin sain tietooni, jos hän jonain päivänä vielä palaa koneen puikkoihin, niin minulla on jo monta oleellista tietoa kaupan pohjaksi olemassa.

Jatkossa menen useammin sinne missä potentiaaliset asiakkaatkin ovat!

Laskutuslisä ottaa kupoliin

Moni yritys haluaa säästää kuluissa ja koittaa siksi saada asiakkaitaan sähköisen laskutuksen piiriin. Käytännössä ”kannustus” toteutetaan niin, että eräänä päivänä laskulle ilmestyy rivi:

paperilaskun lisämaksu 1 €

Mitä asiakas ajattelee? Oletko itse saanut tällaisen laskun vaikkapa Elisalta? Alkoiko kyrsiä? Meikäläistä ainakin alkoi ottaa pataan: miksi ihmeessä laskun maksamisesta joutuu maksamaan?

Voisiko asian toteuttaa niin, että asiakas ilahtuisi, eikä suuttuisi?

Ratkaisu: E-lasku -alennus

Ratkaisu on perin yksinkertainen: anna paperilaskulisän sijaan e-laskualennus. Jos katteesi on eurosta kiinni, niin nosta normaalihintaa eurolla. Lopputulemana asiakas on iloinen saadessaan alennusta eikä asiakaspalvelusi tukkeudu rutisijoista.

Pienet asiat ratkaisevat suuria asiakaspalvelussa II

Tavallinen perjantaipäivä tavallista paremmassa ruokakaupassa. Olin ollut esittelemässä asiakkaan tuotteita ständillä useamman tunnin ajan, ja ihaillut etäältä kassahenkilöiden ripeätä ja iloista toimintaa pitkin päivää. Olin ihmetellyt myös, että asiakkaita riitti tasaisena virtana koko ajan; jotenkin tässä kaupassa vaikutti olevan sellainen fiilis, että mielellään kävisin täällä työpäivän päätteeksi tekemässä viikonlopun ostokset.

Pakattuani omat esittelyständini yllätti kuitenkin tarve käydä naistenhuoneessa ennen ostoskierrosta. Olin ohjannut päivän aikana parikin asiakasta wc-tiloihin, joten tiesin mihin mennä. Ikäväkseni asiakaswc:n oveen oli kuitenkin kiinnitetty lappu: epäkunnossa.

Minä menin sitten kysymään kassatytöltä, että kun olen tuossa päivän seisoskellut ja nyt olisi tarvetta päästä vessaan, että löytyisikö talosta mitään muuta wc:tä mitä voisi käyttää. Nuori tyttö epäröi, ja kysyi toiselta, että onko asiakaswc todella epäkunnossa, ja olisiko mitään muuta wc:tä mahdollista käyttää. Vanhempi kassahenkilö totesi hänelle, ettei valitettavasti ole.

Minä sitten totesin myös, että sepä harmillista; vein ostoskorini takaisin, keräsin tavarani ja poistuin. Kun kerran starttasin autoni ja lähdin etsimään wc:tä, niin ei liene vaikea arvata, ettei auton nokka enää kääntynyt viikonloppuostoksille tuohon kauppaan. Vaihtoehtoisesti pienellä joustamisella olisi useampikin heräteostos voinut tarttua matkaan, koska olin jo valmiiksi positiivisuudella virittyneessä mielentilassa lähdössä tutkailemaan kaupan hyllyjä.

Nyt päädyin kotimatkalla huoltoasemalle helpottamaan oloani ja päädyin tilaamaan itselleni myös lihapulla-annoksen. Siitä kehkeytyi sellainen oivalluksien täyteinen kokemus, että siitä lisää seuraavassa tekstissä…