Kirja-arvostelu: GTD – Getting things done

David Allenin Getting Things Done on ajanhallinnan klassikko vuosituhannen vaihteesta. Kehutusta kirjasta sattui vastaan 2015 päivitetty versio, joka täytyi ottaa lukuun tehtävälistan hallitsemista helpottamaan.

Allenin idea eli tuttujen kesken GTD perustuu siihen, ettei ihminen mitenkään voi muistaa kaikkia velvoitteitaan. Siispä kannattaa luoda järjestelmä, joka huolehtii puolestasi siitä, ettei mikään pääse unohtumaan. Bonuksena asioiden kirjaaminen oman pään ulkopuolelle laskee stressitasoa, kun ei tarvitse koko aikaa pelätä unohtavansa jotain tärkeää.

Monia herran oivalluksista oli käytössä jo ennestään. Esimerkiksi kuuluisa 2 minuutin sääntö ohjeistaa tekemään nopeat jutut heti. Samoin tapanani on ollut tyhjentää sähköpostien inbox säännöllisesti.

Allenin stepit ovat:

  1. Kerää kaikki työt, ideat ja muutkin elämään vaikuttavat asiat jonnekin ylös.
  2. Käy tämä lista säännöllisesti läpi. Mieti miten asian kanssa etenet, mikä on seuraava steppi?
  3. Laita käsitelty asia prosessiin, esim. työlistalle tai kalenteriin, jolloin se on pois mielen päältä ja tulee tehdyksi. Olennainen osa on myös iso referenssikokoelma, joka tietysti on helposti hallittavissa.
  4. Tee asioita työlistoilta järjestelmällisesti.
  5. Käy koko systeemi kerran viikkoon läpi, jolloin voit olla varman kaiken pysymisestä ajan tasalla.

Kirja jättää monta asiaa oman harkinnan varaan. Esimerkiksi ohjelmistosuosituksia ei anneta, ja hyvä niin: suositukset eivät kuitenkaan olisi ajan tasalla. Allen myös pakottaa miettimään itselle sopivia ratkaisuja.

Jenkkityyliin kirja on älyttömän pitkä, vaikka perussanoma on yksinkertainen. Ei tätä silti kauaa lue, joten ajattelin käydä jossain kohtaa kirjan uudelleen läpi. Opinko tästä mitään mullistavaa selviää seuraavien viikkojen aikana, joten kyllä tätä uskaltaa varovaisesti suositella kokeneillekin oman ajankäytön optimoijille.

Arvosana 4/5

Maailman paras myyntimies

Og Mandino n ”The greatest salesman in the world” sattui ostoskoriin ihan heräteostoksena. Kirja on nimittäinihan pakko tilata, jos sen hinta on euron ja otsiko viittaa edes vähän myyntiin! Karvan yli sata sivua isolla fontilla A6-koossa ei tosin pitkää lukuelämystä lupaa…

Heti alussa hoksaa tarinan olevan hieman erikoinen ja lipsahtavan jenkkityyliin teatraalisesti uskonnollisuuden puolelle. En antanut sen häiritä, joten jatkoin lukemista ennalta-arvattavaan loppuun saakka. En minä tätä varmaankaan toiseen kertaan lue, mutta eipä oikeastaan harmitakaan, että luin. Joissain kohdissa kirja on jopa nautinnollinen.

Kirjassa on nimittäin muutaman ihan kokeilemisen arvoinen ohje myyntijantterin urasta haaveileville. Eniten kolahti ajatus rauhallisesta oppimisesta, jossa opetellaan myyntiä rauhaksiin yksi taito kerrallaan ja siirrytään eteenpäin vasta kun edellinen tulee selkäytimestä. Kirjan neuvot keskittyvät luonteenlujuuden ja oikeamielisyyden kasvattamiseen, taitojen kehittämiseen ja hetkessä elämiseen. Ohjeet ovat päteviä, vaikka tarina vähän ontuu.

Mandinon teos tuo mieleen Bettgerin keltaisen klassikon, eikä ihme: molemmat kaverit ovat henkivakuutuskaupalla tilin tehneitä vanhan liiton myyntimiehiä, ja kirjojen opit painottava yhden asian opettelua perinpohjin ennen seuraavaan siirtymistä. Ajan patina näkyy molemmissa kirjoissa (alkuteos on vuodelta 1968), joten kun kirjaan suhtautuu aikansa kuvana siitä saa enemmän irti. Tämän kirjan perusohjeet ovat kestäneet mielestäni paremmin aikaa kuin Bettgerin pahimmillaan luukutuksen puolelle lipsahtavat neuvot. Vinkkejä ajatuksella pohtien ja parhaat palat omaan kehittymisohjelmaan lisäten käteen jää väkisin jotain.

Omalla tavallaan hauska välipala sopii mainiosti myyntimiehen kirjahyllyyn, joten seuraavaa kirjatilausta tehdessä kannattaa tsekata olisiko tämä taas tiputettu tarjouskoriin.

Arvosana 3+/5