Kesäpesä

Tällä viikolla ollaan keskusteltu meidän työpaikalla aika paljon brändistä ja sen vaikutuksesta myyntiin. Itse havahduin todenteolla tuotenimen vaikutuksesta ostopäätökseeni, kun kansanedustaja Timo Heinonen facebook-seinällään kyseli suosituksia kesäkalusteikseen. Kanssakeskustelija oli ladannut keskusteluun kuvan kesäisestä polyrottinkisesta sohvasta löhöilysuosituksin. Minä intouduin osallistumaan myös keskusteluun, sillä mielestäni nuo kalusteet käyvät löhöilyn lisäksi mainiosti työntekoon.

Olin itse huomannut, että toimistolle tullessani työpöytä lukitsi aina ajatukseni täysin, kun taas kotisohvalla tai -sängyllä  ajatus virtasi paljon vuolaammin ja keskittymiskyky säilyi tehtävässä läppäri sylissä (kuten nytkin) paljon paremmin. Olin nähnyt kesäisen, reilunkokoisen katoksellisen sohvan eräällä terassilla aiemmin kesällä, ja siitä lähtien oli kutkutellut päässä idea, että sellainen pitäisi toimistollekin saada. En vain oikein tiennyt millä hakusanalla sellaista lähteä netin syövereistä etsimään.

Sitten se löytyi: Kesäpesä! Juuri sellaisessa halusin tuntea kesän ja kotoisan olon toimistollani! Sittemmin vastaavia tuotteita löytyi muillakin nimillä ja varmasti halvemmalla ja ehkä eri väreissäkin. Kävin katsomassa aurinkosohvia, kesäsohvia, katossohvia, terassisohvia tai mitä niitä nyt olikaan (nytkin jouduin googlaamaan selvittääkseni), mutta minä halusin sen, mikä oli helpoin muistaa, ja mihin oli mukavin mennä tekemään ajatustyötä ja pötköttelemään; minä halusin Kesäpesän!

Brändi antaa pelivaraa

Perustelin itselleni varmasti muillakin argumenteilla, miksi juuri Kesäpesä oli kaikista vaihtoehdoista se minkä halusin, vaikka tosiasiassa hauska ja mieleenpainuva nimihän minua johdatti, ja sai minut odottelemaan toimitustakin liki kuukauden päivät. Normaalisti olisin varmasti reklamoinut ja tilannut kärsimättömänä vastaavan jo jostakin muualta. Mutta kyllähän Kesäpesää kannattaa odottaa!

Ja kyllä kannattikin. Siinä on ollut mukava tehdä töitä, onpa se tarjonnut pitkän työpäivän keskellä mahdollisuuden myös rentoutumiseen ja virkistäviin torkkuihinkin. Lisäksi nimi on tarjonnut mukavia fiiliksiä myös toimistolla vierailleille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille, ja hyvällä tuulella on tietysti merkityksensä yhteistyön sujumiseenkin.

Vasta kaverini jättämästä kommentista kyseiseen postaukseeni kansanedustajan facebook-seinällä oivalsin, miten juuri tuotenimi oli johdattanut minut hankintaan. Hän oli kommentoinut, että ”Kesäpesä *tirsk”. Sellainenhan juuri hyvän tuotenimen pitääkin olla, että se saa hymyilemään ja jää ihmisten mieliin. Ei tarvitse googlailla aurinko- tai katossohvien nimiä ja pohtia mikä ihme sellainen nyt olikaan. Kesäpesän nimessä on jo tarina ja mielikuva paketoituna sisään. Onnistunut kerrassaan, tämä minun mukava Kesäpesä, jossa keskellä kirpeimmän talvenkin on lämmin kesän tunnelma!  😀

Älä kiusaa asiakasta

Ostin toissajouluna pojalleni ekan kännykän lahjaksi, ja luuri tietysti tarvitsi myös liittymän toimiakseen. Koska yksikään operaattori ei ole vielä onnistunut sitouttamaan minua asiakkaakseen, päätin jouluruuhkassa valita liittymän ainoastaan palvelun nopeuden perusteella. Hain jonotuslaput kolmelta suurimmalta pelurilta ja sain liittymän lyhimmällä jonotuksella Elisan tiskiltä.

Liittymä löytyi, vaikka lopussa meinasinkin jo kääntyä kantapäilläni – ihan periaatteesta. Elisa on nimittäin keksinyt mielestään nerokkaan tavan lisätä uutiskirjeensä jakelua: joko vastaanotat suoramarkkinointia tai maksat liittymästä muutaman euron extraa joka kuukausi.

Sähköpostia saapuu nykyisin järjetön määrä, joten pyrin suojaamaan itseni turhaksi koetulta postilta. Vastaanottamieni uutiskirjeiden määrän laskemiseen riittää kahden käden sormet, koska en yksinkertaisesti halua prosessoida yhtä ainutta meiliä ylimääräistä. Kriteerini markkinointimateriaalille ovat kovat, ja suostun vastaanottamaan ainoastaan erittäin hyödylliseksi koettua materiaalia.

Ostotapahtuman loppuvaiheessa jouduin siis tiukan päätöksen eteen: Suostunko vastaanottamaan spämmiä, maksanko extraa vai jonotanko kilpailijalle? En jaksanut enää lähteä jonottamaan toisaalle, joten vaihtoehdot jäivät vähiin. Lopulta taivuin nuukana miehenä suoramarkkinointiin, koska en halunnut maksaa liittymästä yhtään ylimääräistä. Elisa sai kaupan ainoastaan jouluruuhkan ansiosta.

Negatiivista yritysmielikuvaa kestotilauksena

Olen nyt vastaanottanut pakollisia uutiskirjeitä vuoden. En usko Elisan saavuttaneen tavoitettaan, koska jokainen inboxiin kolahtanut uutiskirje muistuttaa kurjasta ostotilanteesta ja vahvistaa negatiivista yritysmielikuvaa. Kertaakaan en ole mainostettuja tuotteita ostanut – enkä osta. (Tämä teksti syntyi negatiivisen tunnereaktion käynnistäneen uutiskirjeen ansiosta nopealla tahdilla; ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin!)

Elisa ei ole ainoa yritys, joka kuvittelee pääsevänsä tavoitteisiinsa pakottamalla asiakkaan tekemään jotain mitä en halua:

  • Kauppaketjut pakottavat hankkimaan ketjun etukortin tai maksamaan liikaa (no, taas yksi hyvä syy käydä Lidlissä).
  • Lehtitalot rankaisevat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) pitkäaikaista asiakasta ja kannustavat ostamaan ”edullisia” kestotilaustarjouksia.
  • Autoliike pakottaa käyttämään ylihintaista (ja surkean tasoista) merkkihuoltoa takuun säilyttämiseksi.
  • Sähköistä laskutusta ajetaan paperilaskulisillä.

Esimerkkejä on lukemattomia…

Mitä jos…

Olisiko ihan mahdoton ajatus pakon sijaan kannustaa ja houkutella asiakas toimimaan kuten haluat? Se ei ole yhtä helppoa, mutta takaan sen olevan asiakastyytyväisyyden ja brändiuskollisuuden kannalta huomattavasti parempi tapa.