Työviikon jälkeisiin huippuhetkiin kuuluu jokaviikkoinen (jos Posti suo) Suomen Kuvalehden saapuminen laatikkoon. Tällä viikolla lehdessä oli Mikko Huotarin kirjoittamassa artikkelissa pohdittu Suomen Bruttokansantuotetta, joka vuonna 2016 oli 215,6 miljardia euroa.
Jutussa pohditaan miten bruttokansantuote on epätäydellinen tapa mitata taloutta, sillä se ei mittaa elintasoa, vaan kertoo yhteiskunnassa tuotettujen tuotteiden tavaroiden ja palvelujen rahallisen arvon. Tilastokeskus tekee huiman laskutoimituksen vuosittain ja summaa mukaan 180 eri toimialaa.
Toimialaluokituksesta on tässä kohtaa mainittava sellainen sivuhuomio, että jo yritystä perustaessani ihmettelin, ettei näiden 180 toimialan joukossa sellaista toimialaa kuin Myynti ole lainkaan olemassa Suomen maassa. Saman olen todennut useisiin tilaisuuksiin ilmoittautuessani; myyntiä ei yksinkertaisesti toimialana ole olemassa! Ehkä suomalaiset todella edelleenkin elävät siinä uskossa, että kun koulutetut insinöörit tekevät uusia oivalluksiaan, niin suunnitelmien tuloksena syntyneet loistavat tuotteet ja palvelut myyvät itse itsensä. Voin kertoa etteivät myy.
Bruttokansantuotetta toimialoittain tarkkailtaessa ei myyntiä toki voikaan tarkastella omana toimialanaan. Sen sijaan tutkailin eri toimialojen osuutta 215,6 miljoonasta eurosta ja pohdin, että montako miljoonaa euroa jäisi bruttokansantuotteesta jäljelle, jos aktiivinen myyntityö näistä luvuista ja näiltä toimialoilta poistettaisiin? Olettehan tekin nähneet niitä ennustuksia, joiden mukaan erityisesti puhelinmyyntiä ei enää 20 vuoden päästä ole lainkaan olemassa?! Mitähän tuolle bruttokansantuotteelle käy siinä kohdin, kun myyntiä ei enää tarvitakaan? Alkavatko tuotteet ja palvelut mystisesti myydä itse itseään uusien teknologioiden avulla? Pystytäänkö todella tekoälyn keinoin oivalluttamaan asiakas kaikista hänen tarpeisiinsa sopivista ratkaisuista ilman ihmiskontaktia?
Jos nyt katsoo listaa suurimmasta pienempään toimialaan, niin en löytänyt joukosta yhtäkään sellaista, jonka tuloksentekoon ja arvonlisäykseen ei tarvittaisi myyntiä. No, julkisessa hallinnossa, maanpuolustuksessa ja pakollisissa sosiaalivakuutuksissa myynti tuskin näyttelee kovin suurta roolia. Mutta jotta näitä toimintoja pystytään ylläpitämään, tarvitaan sitäkin enemmän myyntiä muilla toimialoilla.
Kuvalehden artikkelissa pohditaan myös sitä, mitä BKT ei mittaa. Siihen ei lasketa mukaan tuottavaa toimintaa, josta ei makseta palkkaa tai saada muuta korvausta, kuten myyntituloa. Sen vuoksi huumekauppa on laskemissa mukana, toisin kuin omissa talouksissa tapahtuva kotitaloustyö. Eli taas päädytään myyntiin: mikä olisi bruttokansantuotteeseen laskettavien tuotteiden ja palveluiden rahallinen arvo ilman myyntiä? Miksi ja mistä varoista maksettaisiin kenellekään palkkaa, jos tuotteita ja palveluita ei myytäisi? Ilman myyjiä ei siis tarvittaisi tuotantoa ja kehitystäkään. Ei oikeastaan ainoatakaan yritystä.
Mietinpä myös, miten paljon suurempi voisi luku 215,6 miljardia olla, jos Suomessa arvostettaisiin enemmän myyntiä. Kulttuuritaustamme ei tuota arvostusta tue, mutta jotta globaalissa maailmantaloudessa jatkossa pärjätään, tulisi kiinnittää huomio siihen, että myynti- ja esiintymistaidot otettaisiin opetussuunnitelmiin mukaan jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Vaikka eri asia onkin se, miten bruttokansantuotteen mahdollistamat eurot yhteiskunnassa jaetaan, niin enemmän jaettavaa saataisiin yhteiseen kassaan, kun korkeasti koulutettu väestömme osaisi myös myydä tuota osaamistaan. Arvostetaan siis myyntiä ja myyjiä niille kuuluvalla tavalla, koska myynnin ansaitsemista hedelmistä saamme nauttia ihan jokainen!
