Tämä kevät on ollut taas melkoista alemyyntien aikaa. On luvattu yhtä jos toista, ja nyt mitataan luottamusta, saatiinko kampanjahinnoilla sitä mitä luvattiin. Näyttäisi että ei, mutta silti tästä toimituksesta voi reklamoida suurimmalla todennäköisyydellä vasta neljän vuoden kuluttua. Palautusoikeutta tai kuluttajansuojaa ei ole. Ei vaikka saisit aivan vääränlaisen toimituksen tilaukseesi nähden.
Vaalit on melkoinen myyntikampanja, niinkuin politiikka yleensäkin. En kuitenkaan voi sanoa, että poliittinen kampanjointi mitenkään lisää myyntityön arvostusta. Vaalimyyntityöhön kun kuuluu niin suurena osana suoranainen kusettaminen. Yli kolme miljoonaa suomalaista kävi näissä vaaleissa ostoksilla ja yhteiseen ostoskoriin kertyi oikeistopuolueille selvä äänienemmistö. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallitusta aletaan muodostaa kokoonpanolla, joka paikkaluvulla mitattuna sai tässä myyntikampanjassa tuloksen -3. Mitä jos minäkin tilaisin ravintolassa pihvin ja minulle kala-allergisena tarjoiltaisiinkin kalaa? Palauttaisin annoksen varmasti keittiöön, sillä sen syöminen olisi minulle hengenvaarallista. Nyt en ole hengenvaarassa minä, vaan koko Suomi ja erityisesti sen usko demokratiaan.
Vaalien parhaat myyjät
Äänestäjät ostivat hallitusneuvotteluissa mukana olevista puolueista parhaiten vihreiden ja vasemmiston ajatukset. Täytyy myöntää, että Li Andersson onkin erinomainen myyjä ja Haavistollakin diplomaatisena neuvottelijana on myyjältä vaadittavat hyvät vuorovaikutustaidot. Mutta miksi hallitusneuvotteluista sivuutettu introvertti analyytikko Jussi Halla-Aho puolueineen pärjäsikään niin hyvin? Hän vetosi varmasti faktoineen analyyttisiin äänestäjiin ja osaa tietysti argumentoida omaa kohderyhmäänsä puhuttelevasti. Se ei kuitenkaan yksistään riitä selittämään hyvää myyntitulosta, eikä tee Jussista huippumyyjää.
Aitous ja luottamus
Mielestäni merkittävä menestyksen syy on se, että Halla-Aho vaalikampanjansa aikana jo kertoi, ettei häntä itseänsä kiinnosta ministeripestit. Sen sijaan hän myy ajatuksiaan siksi, että haluaa vaikuttaa hänelle tärkeisiin asioihin. Kehon kieli ja kokonaisuus myös puhui tuon argumentin puolesta: Halla-aho oli aito itsensä kaikessa ”kummallisuudessaan”, eikä hänestä aistinut hillopurkkien tai –tolppien viehätystä lainkaan. Äänestäjän on helppo ostaa viesti, kun ostaja aistii kokonaisuuden olevan sitä mitä tilaa. Luottamus on kaiken myynnin ydin, ja sitä tässä nyt vaalien jälkeen lupauksia lunastaessa tai lunastamatta jättäessä myös punnitaan.
(Tässä blogissa en nyt ota kantaa näiden myyjien viestien sisällölliseen vastaavuuteen oman maailmankuvani kanssa; tärkeintähän myyntityön onnistumisessa on, että myyjä itse uskoo myymäänsä palveluun.)
Olen myös aika varma siitä, että Kokoomuksenkin suoraselkäinen linjastaan kiinnipitäminen kääntyy heidän edukseen tässä tilanteessa. Sen sijaan, että oltaisiin lähdetty hallitukseen hinnalla millä hyvänsä, äänestäjät kokevat, että saivat puolueelta sitä mitä kampanjahintaan ostivatkin. Luottamus kasvaa, ja siitä on hyvä pohja lähteä rakentamaan ja syventämään asiakassuhteita.
Tässä kohdassa minua voisi eniten harmittaa, jos olisin äänestänyt Kepua ja todellisuudessa ymmärtäisinkin nyt äänestäneeni demareita ja vasemmistolaisia. Mutta ehkäpä Keskustan äänestäjät jo ovat ymmärtäneet pettämisen olevan osa puolueen imagoa. Myymisen kannalta pettäminen on kuitenkin haastava brändilupaus ja se kyllä kannatusluvuissakin näkyy. Kun puhut yhtä ja teet toista, hupenee luottamus ja heikkenee myyntitulos.
Demokratian jatkomyyntitilaukset uhattuna
Huolestuttavinta tässä kuitenkin lienee se, kun kaikista viime vuosien poliittisen päätöksenteon sähläyksistä huolimatta äänestäjät luottivat edellisiä vaaleja enemmän järjestelmään ja vaivautuivat käyttämään äänioikeuttaan edellisvaaleja enemmän, nyt aletaan silti tehdä erilaista politiikkaa kuin nuo äänestäjät halusivat. Toimitus ei vastaa ostajien tilausta. Demokratiaa on jatkossa entistä vaikeampaa myydä, jos se menettää käyttäjiensä luottamuksen. Ja se ei ole kenenkään etu, jos yhä harvempi ihminen haluaa seurata näitä myyntikampanjoita ja käyttää äänioikeuttaan.
Kansalaisten luottamus systeemiin punnitaankin jo parin viikon päästä seuraavan kerran: jännittäviä eurovaaleja odotellen. Veikkaanpa, että näiden säätytalon ilmiöiden seurauksena suurimman puolueen paikka jo vaihtuu. Katsotaan kuka nyt ansaitsee äänestäjien luottamuksen ja palkitaan parhaasta myyntityöstä. Tälläkin kerralla on kuitenkin varmaa, etteivät kaikki todellakaan saa mitä tilaavat, koska osa ehdokkaista ei todellisuudessa edes ole lähdössä Brysseliin, vaikka tulisivatkin valituiksi. Poliitikassa käy useinkin niin, että sitä saa mitä ei tilaa.