Hyvä myyjä pitää (lue: koittaa pitää) kunnostaan huolta. Kun on tikissä niin jaksaa painaa koko päivän eikä kauppa lipsahda lavasta.
Crosstrainer olikin silkkoa sisältä!
Meikäläinen on vuosien varrella oppinut, ettei köyhällä ole varaa halpaan, joten kunnostani huolehtiakseni olen investoinut pykälää järeämpään crosstrainer-aparaattiin. Ostopäätökseen vaikutti ostostv-värkkejä reilusti tukevampi rakenne, ja ennenkaikkea massiiviset valuosat. Tätä ei saisi rikki vaikka kuinka vääntäisi!
Hommasin laitteen käytettynä (köyhällä ei kyllä ole varaa uuteenkaan) ja reilun vuoden säännöllisen kuntoilun jälkeen oli ensimmäisen huollon aika. Eipä siinä mitään, mekaanikko saatiin paikalle pienen maanittelun jälkeen, ei muuta kun kylki auki ja rasvaamaan. Hämmästys oli suuri, kun loin katseeni koneen sisuksiin: järeä valuosa vaihtui ohkaiseen putkeen heti muovien sisään kadotessaan: minua on huijattu!
Koijattiinko apinaa?
Ensijärkytyksestä toivuttuani aloin järkeillä, että ehkäpä tämä ei ole maailmanloppu. Vaikka en insinööritaustasta huolimatta ole tutustunut lujuuslaskentaan niin ymmärsin, että alumiiniputki todennäköisesti pysyisi edelleen kuosissaan, vaikka itse edesmennyt Viikinki vääntäisi täysillä vehjettä. Järeällä rakenteella ei ollut teknisiä perusteita, vaan sillä luotiin ainoastaan mielikuvia.
Onko piilossa olevilla asioilla sitten merkitystä?
Ensimmäinen koulukunta ajattelee, että mikäli sama rakenne olisi jatkunut myös konepellin alle, olisi luottamus valmistajaa kohtaan kasvanut. Valmistaja olisi oikeasti halunnut tehdä asiat kunnolla silloinkin, kun se ei näkyisi suoraan asiakkaalle asti eli siitä ei olisi suoranaista hyötyä.
Toinen koulukunta taas ajattelee, että hyvä näin: kone on riittävän tukeva, ja näkyvät osat tukevat viestiä. Piilossa olevilla osilla ei ole väliä, kunhan kone kestää – ja valmistaja tietää sen kestävän.
Taidan kuulua ensimmäiseen porukkaan, koska jostain syystä olisi kivempaa jos vankka linja jatkuisi myös konepellin alla – järkiperusteista viis. Mitä mieltä sinä olet?
