Olipa tässä syksyllä viikko, jolloin toimistoltamme kolme henkilöä kävi vuoronperään vakuutusyhtiön tapaamisessa. Sattumoisin vieläpä samassa konttorissa, luultavasti useampaa eri asiamiestä tapaamassa.
Otatko kahvia?
Astuttuani vakuutusyhtiön konttorin ovesta sisään, tarjosi asiamies perinteiseen suomalaiseen tapaan minulle kahvia. En käytä kahvia lainkaan, joten kiitin kauniisti tarjouksesta. Kiitostani ei kuitenkaan ohitettu olankohautuksella vaan asiamies siirtyi tarjoamaan vähemmän perinteistä teetä. Sehän minulle kelpasi ja hän kävi keittämässä kupillisen. Makuvaihtoehtokin sopi vielä omiin tottumuksiin. Liian harvoin edes lounasravintoloissa on tarjolla vihreää teetä, jonka juominen on kuitenkin yleistynyt viime vuosina huomattavasti. Itselleni tärkeä lounaspaikan valintakriteeri voisi olla hyvä teevalikoima, mutta sitä etua valitettavasti juuri mikään ravintola täällä ei vielä ole huomannut käyttää. Lounaspaikat olisivat kuitenkin jo toisen blogin aihe, jatketaan vakuutusyhtiöstä!
Neuvotteluni etenivät mukavasti teekupillisen äärellä ja huomasin kyllä jo siinä istuessani ihailevani myös teestä nousevaa valloittavaa tuoksua. Sen verran olen ihmisen aisteista, rentoutumisesta ja vaikuttamiskeinoista lukenut ja opiskellut, että ymmärrän kyllä tuoksumaailman kautta nopeimmin löytyvän keinon rentoutumiseen. Aika otollinen maaperä myyntineuvottelulle siis.
Ei edes kahvia tarjottu!
Enpä juuri keskustellut omasta kokemuksestani muille toimistolla, enkä edes erityisemmin kiinnittänyt asiaan huomiota silloin, kun kollegani kertoi vakuutusyhtiössä käytyään kehottaneensa ensi alkuun asiamiestä keittämään itselleen kahvit, ihan vaan pysyäkseen hereillä. Vasta sitten kiinnitin tähän pieneen, mutta ilmeisen merkitykselliseen asiaan huomiota, kun kolmas henkilö palasi takaisin toimistolle kovaäänisesti kertoen ensimmäisenä miten vakuutusyhtiössä ei edes kahveja tarjottu! Hänen kokemuksensa siis oli se, että ennakko-odotukset eivät täyttyneet, koska maksavalle asiakkaalle ei keskustelun alkuun ymmärretty tarjota kupillista kahvia.
Oivalsin, että mikä takamatka asiamiehellä tästä onkaan ollut lähteä neuvottelemaan ja herättämään luottamusta, kun kahvikuppi jäi keittämättä. Puhumattakaan siitä tuoksusta, joka mahdollisesti tiedostamatta olisi hänetkin rentouttanut. Aloin toki heti pohtia sitä, mikä vaikutus omaan ostokäyttäytymiseeni olikaan sillä, että olin saanut nauttia kupillisen vihreää teetäni. Minulla ei myöskään ollut mitään ennakko-odotuksia tarjoiluista, joten heti alkuun odotukseni onnistuttiin ylittämään tällä pienellä huomiolla.
En ole vielä kysynyt, mihin lopputulemaan kahvittomuus loppujen lopuksi johti, omalta osaltani uudet vakuutusasiakirjat ovat juuri tulleet sähköpostiin.
Lämpöisiä kahvi-ja teehetkiä!
