Saako olla kokkelia?

Jari Sarasvuo on parhaimmillaan monologina. Erinomaisia Aamulenkkejä eli nykymuodossa MojoMorningseja voi suositella jokaisen myyjän päivää buustaamaan. Yksi uusi idea voi muuttaa päivän kulun!

Lounasaikaan netistä katoavien aamupalojen lisäksi Yle Areenassa on tarjolla jatkuvasti kasvava valikoima pidempiä ajattelutuokioita. Viime viikon aiheena olivat addiktiot, jotka tempaisivat ajatukset edelliselle lomalle huumepolitiikan toisinajattelijamaahan Portugaliin.

Portugalin tie diktatuurista nykyaikaan

António de Oliveira Salazarin diktatuurin (1932-1968) jäljiltä Portugalissa meni heikosti. Toisen maailmansodan jälkeen talous kasvoi jälleenrakennuksen imussa, mutta muuta Eurooppaa pidempään siirtomaistaan kiinnipitänyt maa ajautui 60-luvulla pitkiin ja kalliisiin sotiin Afrikan itsenäisyysliikkeitä vastaan. Vaikka rahaa olisi ollutkin, olisi maa silti pysynyt takapajuisena koska kansaa ei haluttu kouluttaa vallankumoushalujen kurissapitämiseksi. 60-luvun lopulla maan kansantuote oli läntisen Euroopan matalin ja lukutaidottomuus korkein.

Salazarin dikatuuri piti rajat suljettuna ja kansan erossa länsimaisesta kotkotuksesta. Kaikki olivat tasa-arvoisia, paitsi naiset joille ei myönnetty edes passia. Naimisiin pääsi vain kirkossa ja avioerot olivat kielletty. Ammattikoulutusta ei ollut perusopetuksesta puhumattakaan. Perintö säilyi pitkään ja vielä 2000-luvulle tullessa 5-10% portugalilaisista oli lukutaidottomia.

Vuoden 1974 Neilikkavallankumous muutti kerralla kaiken ja avasi rajat. Tietoa päihteiden vaaroista tai vaarattomuudesta ei ollut (aiemmin jopa tupakansytyttimen omistaminen vaati luvan), joten kansa kokeili niin aiemmin kiellettyä Coca-Colaa kuin vähän rankempiakin aineita.

Mopo keuli oikein kunnolla. Huumeita virtasi maahan rajojen vuotaessa kuin seula, ja 80-luvulle tultaessa liki 10% kansasta käytti heroiinia. Vakavasti heroiiniriippuvaisia oli pahimmillaan yli prosentti, joten piikkipaikka HIV-tilastoissa tuskin yllätti ketään.

Vuonna 2001 Portugali tarttui ongelmaan dekriminalisoimalla ensimmäisenä maailmassa kaikkien huumausaineiden käytön ja hallussapidon vähäisessä määrin. Lain lisäksi myös asenteet muuttuivat ja ongelmassa painiville tarjottiin apua. Riippuvaisten määrä, HIV-infektiot ja muut sairaudet, sekä rikollisuus kaikki vähenivät. Silti maa on edelleen käyttäjämääriien kärjessä.

Lunkisti Lissabonissa

Lissabonissa vieraileva ei voi olla huomaamatta nautintoaineiden laajaa tarjontaan. Ei Bairro Alton baarikujilla nyt sentään ihan Amsterdamilta tuoksu, mutta kauas ei jäädä. Illalla baarien avauduttua ei tarvitse kävellä montaakaan kortteliväliä, kun kadunkulmassa nurkkaan nojaileva tumma mies kutsuu ohikulkijaa: ”hash, hash”.

Myyntimies ei voi olla pohtimatta kaupantekoa lomallakaan. Mikäli harkitsisin uusia tapoja sekoittaa pää, niin ostaisinko? Kuinka luotettava myyjä on? Uskaltaisinko tarttua tarjoukseen? Hämärällä kujalla televisiosarjojen huumekauppiaalta näyttävän kaverin kanssa asioiminen jäisi ainakin aremmalta kaverilta tekemättä.

Lissabonin keskusaukion, Praca de Rossion, siisteys luo ison kontrastin Bairro Alton rähjäisille, graffiteilla koristeilluille kujille. Hotel Metropolen terassille punaviinilasilliselle levähtävä turisti ei odota iltapäivän auringossa törmäävänsä mihinkään hämäräperäiseen. Niinpä on yllätys, kun siistiin pukuun sonnustautunut herrasmies ei kysykään tietä ”pastel de nata”-kahvilaan, vaan tiedustelee kiiltävä hymy huulillaan: ”cocaine?”

Mikäli kokkelikokeilu olisi ollut uuden vuoden bucket listillä, olisivat kaupat voineet hyvinkin syntyä. Kauppiaan huoliteltu olemus synnytti ympärilleen luottamusta ja uskottavuutta. Nyt ei oltu tekemisissä hämärähemmojen kanssa.

Ei sähköautoja, kiitos

Kokaiini aiheuttaa monelle alitajuisen hylkimisreaktion: hyi kamalaa, sehän on laiton huume! (Voit nyt taputtaa itseäsi olalle kun olet päässyt tänne saakka.) Samalla tavoin pilvipalvelut aiheuttavat allergiaa omaan serveriin tottuneelle, Googlea ja Microsoftia vierastavalle insinöörille (mitä nyt armenialaiset hakkerit louhivat sillä kahvihuoneen nurkkaan sijoitetulla serverillä Bitcoineja prosessori punaisena). Paljon ajava myyntitykkikään ei suostu edes miettimään sähköautoa (ties mikä vihreiden salajuoni), koska hänen mielestään kerran viikossa on ihan pakko Lappiin ilman kusitaukoja ettei kauppa mene sivu suun (oikeasti kilometrit kertyvät Lahden eteläpuolella). Ennakkoluulojen ja muutosvastarinnan takia uuden idean myyjät lähtevät aina takamatkalta.

Kun haluat myydä uutta tuotetta, joka kärsii vielä (vääristä) ennakkoasenteista, on rima nostettava alusta alkaen korkealle. Pelkkä ensivaikutelma ratkaisee paljon, joten muutosvastarinnan ohittamiseksi myyjän on oltava pykälää särmempi kuin vanhaa ja tuttua ratkaisua tarjoavan toimijan. Myynnin esteet täytyy madaltaa (tai mieluummin taklata kokonaan), asiakkaan saamien hyötyjen olla kristallinkirkkaana mielessä ja investoinnin riskitön. Uusi idea ei mene läpi hämärillä sivukujilla asiakkaita odotellen, vaan on mentävä ihmisten ilmoille ja aloitettava aktiivinen myyntityö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *