Tavallinen perjantaipäivä tavallista paremmassa ruokakaupassa. Olin ollut esittelemässä asiakkaan tuotteita ständillä useamman tunnin ajan, ja ihaillut etäältä kassahenkilöiden ripeätä ja iloista toimintaa pitkin päivää. Olin ihmetellyt myös, että asiakkaita riitti tasaisena virtana koko ajan; jotenkin tässä kaupassa vaikutti olevan sellainen fiilis, että mielellään kävisin täällä työpäivän päätteeksi tekemässä viikonlopun ostokset.
Pakattuani omat esittelyständini yllätti kuitenkin tarve käydä naistenhuoneessa ennen ostoskierrosta. Olin ohjannut päivän aikana parikin asiakasta wc-tiloihin, joten tiesin mihin mennä. Ikäväkseni asiakaswc:n oveen oli kuitenkin kiinnitetty lappu: epäkunnossa.
Minä menin sitten kysymään kassatytöltä, että kun olen tuossa päivän seisoskellut ja nyt olisi tarvetta päästä vessaan, että löytyisikö talosta mitään muuta wc:tä mitä voisi käyttää. Nuori tyttö epäröi, ja kysyi toiselta, että onko asiakaswc todella epäkunnossa, ja olisiko mitään muuta wc:tä mahdollista käyttää. Vanhempi kassahenkilö totesi hänelle, ettei valitettavasti ole.
Minä sitten totesin myös, että sepä harmillista; vein ostoskorini takaisin, keräsin tavarani ja poistuin. Kun kerran starttasin autoni ja lähdin etsimään wc:tä, niin ei liene vaikea arvata, ettei auton nokka enää kääntynyt viikonloppuostoksille tuohon kauppaan. Vaihtoehtoisesti pienellä joustamisella olisi useampikin heräteostos voinut tarttua matkaan, koska olin jo valmiiksi positiivisuudella virittyneessä mielentilassa lähdössä tutkailemaan kaupan hyllyjä.
Nyt päädyin kotimatkalla huoltoasemalle helpottamaan oloani ja päädyin tilaamaan itselleni myös lihapulla-annoksen. Siitä kehkeytyi sellainen oivalluksien täyteinen kokemus, että siitä lisää seuraavassa tekstissä…
