Kateus vie kalatkin vedestä. Suomalaisille se on rakkain synti, koska suomalainen vaikka maksaa satasen kunhan naapuri menettää kympin. En ole koskaan ymmärtänyt tätä kansanhuvia, koska miten toisen onni voi olla itseltä pois, mutta kyllä tämä suomalaisiin uppoaa.
Aristoteles määritteli kateuden tuskaksi, joka syntyy toisten hyvästä onnesta. Vähät siitä, että onnekkuuteen voi vaikuttaa. Immanuel Kant puolestaan kirjoitti kateuden syntyvän vertailun kautta, jolloin erinomainenkin elämä näyttäytyy surkeana jos naapurilla menee paremmin (vrt. suomalainen köyhä vs. afrikkalainen köyhä). On siis psykologisesti helpompaa olla pikkuputkan paras myyjä, vaikka tienaisi vain puolet siitä mitä ison putkan keskitason myyjänä.
Kristinuskon kontekstissa kateus näyttelee suurta roolia. Kain murhasi veljensä Abelin, koska Jumala piti enemmän tämän antamasta uhrista. Danten kiirastulessa kateellisten kohtalo ei ollut miellyttävä; heidän silmänsä neulottiin kiinni. Eipähän nähnyt enää onko muilla paremmin…
Kateuden käyttövoima on turhamaisuus. Kateuden lamppu syttyy, kun kaverilla on jotain mitä itsellä ei ole; riippumatta siitä mitä kaveri on tehnyt sen ansaitakseen. Kollegan myyntimenestystä kadehtivan myyjän aivot menevät takalukkoon ihan samalla tavalla kuin kadulla bemareita naarmuttavan, muka-tiedostavan vasemmistoaktivistin. Kateellinen ei halua saada itselleen lisää, tai oikeastaan hän ei ole valmis työskentelemään sen eteen, vaan hänelle riittää kun toisella on vähemmän.
Kateellinen myyjä asettaa tielleen monia esteitä:
- Omaisuutta kadehtiva saa itsensä taloudelliseen liriin. Kun junorimyyjä hommaa pätkällä samanlaisen auton ja asunnon kuin mitä firman ykkösnyrkillä on, niin velkakierre on valmis.
- Menestyksen ja saavutusten kadehtiminen on vaarallista, kun myyntilistan kärkeen himotaan epämääräisin keinoin. Perjantai-iltapäivänä backofficelle lähetetty puolivalmis toivotaan, toivotaan -kauppa ei aiheuta kuin harmia ja lisätyötä. Pahimmillaan asiakkaan puolesta vedetään nimetkin valmiiksi soppariin ihan vaan hyvää hyvyyttään. Näistäkin kuulee välillä hurjia juttuja.
- Kaverin tulosten vähättely leimaamalla ne paremmista asiakkaista, paremmasta myyntialueesta tai ihan mistä tahansa johtuviksi irtauttaa myyjän todellisuudesta. Selittelyn sijaan kannattaisi aika käyttää hyödyksi ja parantaa omaa tekemistä. Menestyksen puute johtuu yleensä oman uskalluksen puutteesta.
- Kateellinen kollega voi koittaa suolata kaverin isoa projektia kylvämällä epäilystä ja negatiivisuutta ympärilleen: ”ei tuo kuitenkaan onnistu”. Jos kala on iso, kannattaa sitä pyytää vaikkei saisikaan, koska tekemällä oppii ja seuraava iso kala voikin jäädä koukkuun. Myyntijohtajan työssä on erittäin tärkeää kitkeä pois kateellinen panettelu.
Hyvä kateus
Kateus voi olla myös hyvä voima, jos sen kanavoi oikealla tavalla. Mikäli kaverin menestys innoittaa itseä tavoittelemaan vielä parempaa menestystä, niin sehän äkkiä kannustaa kaverinkin entistä parempaan suoritukseen. ”Mä kyllä näytän tolle” on hyvä asia jos sen tavoitteena on itse saada enemmän eikä ottaa kaverilta jotain pois.
Oikeudenmukaisuus on kateuden vastahyve. Oikeudenmukainen myyjä sallii muidenkin menestyä, auttaa tiimiään menestymään ja iloitsee heidän kanssaan onnistumisista. Pitkässä juoksussa oikeudenmukaisessa organisaatiossa jokaiselle tulee se mitä hän ansaitsee.
Myyntijohtajan on syytä muistaa, ettei oikeudenmukaisuus tarkoita kaikkien saavan saman verran. Eniten hyviä kauppoja taloon tuova myyjä on ansainnut erityiskohtelunsa, on se sitten suurempi bonus, palkintoreissu tai parempi työsuhdekännykkä. Oikeudenmukainen myyntijohtaja ei vaadi kaikilta samaa, vaan ainoastaan antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet onnistua. Loppu on itsestä kiinni.
