Kristillisessä teologiassa mässäily koetaan haitalliseksi, koska yli oman tarpeen syöminen tarkoittaa sitä, että joku tarvitseva jää ilman. Väite ei ehkä kestä kriittistä tarkastelua, mutta silti mässäilyn haitallisuudessa on vinha perä. Kristityn maailman lisäksi mässäily on pannassa myös islamin piirissä, jossa kannustetaan syömään vähän kerrallaan; jos vatsa on pakko täyttää, pitää kolmannes täyttää ruualla, kolmannes vedellä ja kolmannes ilmalla.
Myyjä lähtee takamatkalta mässäilyn suhteen jo ihan sen vuoksi, että hänen mahdollisuutensa vaikuttaa omaan ruokavalioon ovat rajalliset. Neukkarissa odottaa usein paheellinen pasteija tai rasvaa säästelemättä leivottu korvapuusti, jota on mahdoton vastustaa ainakaan lounaan jäätyä väliin (kun aamupäivän palaveri vähän venähti eikä illalla jaksanut tehdä eväitä). Onneksi sentään vanhan liiton pitkistä lounaista on päästy eroon.
Mässäily voi toimia myös toiseen suuntaan ja ilmetä suoranaisena terveysfasismina. Oma kroppa nousee elämän keskipisteeksi, ja hyvältä näyttäminen päivittäisen treenin ja tiukan ruokavalion myötä korostuu liiallisesti. Asiakkaan tarjoama sämpylä ei kelpaa, kun valmistusaineet eivät osu kohdilleen, ja sivulauseessa heitetään piikkiä prospektin levinneestä takapuolesta kauppaa vaarantavalla tavalla. Myyntibonuksilla tietysti haetaan botoxia huuleen.
Mässäilyn voi tulkita myös muun kuin ruuan liialliseksi kuluttamiseksi. Kun raha on halpaa ja pikavipin nostaminen on helpompaa kuin säästötilin avaaminen, niin visa viuhuu monella myyjällä liiallisesti. Vaikka vanhat vinkit itseensä sijoittamisesta pitävät edelleen paikkansa, niin joku roti pukujen, salkkujen ja älypuhelintenkin ostossa pitää olla.
Tuomas Akvinolainen jakoi mässäilyn viiteen eri kategoriaan.
- Laute:en syyllistyvä myyjä syö liian kalliita tai erikoisia ruokia. Normaali jogurtti ei piisaa ja oluen on oltava erikoisolutta. Auton on oltava premium -merkkiä, vaikka toki Skodan välttäminen on hyvä juttu noin muutenkin. Tarjouskaan ei missään nimessä voi olla perusmuotoinen, vaan jotain pientä kustomointia pitää olla – vaikka asiakas haluaisi vain kolme kuutiota soraa.
- Studiose tarkoittaa liian prameaa kulutusta tai turhaa nirsoilua. Jos katsot ettei kaurapuuron vetäminen aamupalaksi sovi arvollesi, tai kelpuutat käteesi ainoastaan krokonahkaisen salkun, niin kannattaa kenties katsoa peiliin. Tässä synnissä riskinä on rahahuolien lisäksi asiakkaan (kenties tahaton) loukkaaminen esimerkiksi lahjaa tai kohteliaisuutta aliarvostamalla. Luottamus rapisee kun tuijotat nenänvartta pitkin kuppiisii kaadettua Saludoa…
- Nimis tarkoittaa liian suurien määrien syömistä tai tässä esimerkissä liiallista kuluttamista ylipäätään. Jos nurkista löytyy toistakymmentä ”työpukua”, tilaat mäkkärissä aina ison aterian, ja vielä ruukaat vaihtaa puhelimen useamman kerran vuodessa, niin minulla on sinulle huonoja uutisia. Jos tahti ei muutu, lompakko huutaa hoosiannaa ja uusiin työpukuihin täytyy jättää kasvunvaraa.
- Praepropere on kiireistä tai ennenaikaista syömistä. Syntiä tehdään syömällä ihan vaan pikku pitakebab kun ei malta odottaa puolta tuntia päästäkseen kotiin illalliselle, tai viilaamalla visaa tulevien joulubonusten verran jo puolivälissä syyskuuta. Tuskinpa on yllätys, ettei tästäkään mitään hyvää seuraa…
- Ardenter on sukua ahneudelle ja se tarkoittaa liian innokasta syömistä. Tämä ilmenee kampaviinerien kahmimisena ennen kuin asiakas on edes pyytänyt istumaan alas tai ennenaikaisella kaupan klousaamisella. Molemmissa tapauksissa liika innokkuus kostautuu ja asiakas nousee takajaloilleen. Synnin hinta on peruttu kauppa.
Lopputulemana pidempiaikainen mässäily eri muodoissaan johtaa väistämättä luottokortin ylikuormittumiseen ja jatkuviin rahahuoliin, pidemmän vyön ostamiseen ja myyntijohtajan nuhteisiin kauppojen käydessä niukemmiksi.
Pidättäytymällä pidemmälle
Mässäilyn vastahyve on pidättäytyminen. Listasimme muutaman hyvän tavan, joita harjoittamalla pääset eroon mässäilyn synnistä ja saat takuuvarmasti lisää kauppaa.
- Pidä autossa evästä. Päivän kolmannelle viinerille on helpompi sanoa ei, kun olet ajomatkalla tempaissut huiviin banaanin ja pähkinöitä eikä vatsa kurni valtoimenaan.
- Käytä työkalut loppuun asti. Myyjän tietokoneen tai kännykän ei yleensä tarvitse olla kaikkein suorituskykyisintä sorttia. Esimerkiksi oma läppärini on vuosimalliltaan yli 10 vuoden takainen ja toimii edelleen mainiosti työkäytössä. Jos olisin uusinut koneen 2-3 vuoden välein, olisi nurkissa jo puolenkymmentä toimivaa konetta; suomeksi yli kymppitonnilla romurautaa. Korporaatiokeijoille tällä ei tietenkään ole väliä, mutta pienemmissä taloissa toimiville ja etenkin omalla rahalla koneensa hankkiville yrittäjille säästö on tuntuva.
- Osta riittävän hyvää. Kateus vie kalatkin vedestä, joten liian kalliiksi koetut tavarat vaikeuttavat kaupantekoa. Aikoinaan ajelin asiakkaisiin vanhalla XJ8 Jaguarilla, joka pisti monen kateellisen aivot ihan väärään moodiin, vaikka asiakkaan uusi arjenharmaa Avensis olikin maksanut moninkertaisesti meikäläisen vanhaan sotaratsuun verrattuna (näitä muuten sai halvalla finanssikriisin mainingeissa). Kohtuullisen auton lisäksi kannattaa suosia huomiotaherättämättömiä asukokonaisuuksia ylettömän keikaroinnin sijaan.
