Pääsiäisen kärsimyksistä (mämmi?) innostuneena käsittelemme blogissa kevään aikana myyjän syntejä. Katolilaisten kuolemansynnit ovat juurtuneet länsimaiseen kulttuuriin, vaikkei niitä suomalaisilla uskonnontunneilla tankatakaan. Synnit ovat tuttuja niin elokuvista, tunnetuimpana klassikko Seven, ja itselleni ne ovat tulleet tutuiksi noustessaan jatkuvasti esiin mainioissa Jari Sarasvuon aamulenkeissä ja Yle Areenassa edelleen edelleen tarjolla olevissa monologeissa.

Ajatus seitsemästä kuolemansynnistä ei ole kuitenkaan kristittyjen keksimä, vaan idea on peräisin antiikin kreikkalaisilta. Esimerkiksi Aristoteles listasi joukon hyveitä, joista jokaista vastasi kaksi pahetta: toinen seurasi hyveen liian vähäisestä ja toinen hyveen liiallisesta harjoittamisesta (ja oikea määrä löytyi tietysti kulkemalla kultaista keskitietä). Paheista muodostui roomalaisten filosofien käsittelyssä pahoja ajatuksia, joita oli ensimmäisessä, munkki Evagrius Ponticuksen 300-luvulla laatimassa listauksessa kahdeksan kappaletta. Paavi Gregorius I vakiinnutti vuonna 590 listan nykyiseen muotoonsa.

Ensimmäisessä kirjoituksessa tutkimme miten Ylpeyden synti vaikuttaa myyjän työhön.

Ylpeys

Ylpeyttä pidetään kristinuskon piirissä synneistä pahimpana. Ylpeys johti Luciferin lankeemukseen ja Narkissoksen kuolemaan. Myös juutalaiset pitävät ylpeyttä kaiken pahan alkuna. Ylpeys on synti, jolle kaikki muut synnit rakentavat.

Danten mukaan ylpeys on perverssiä itserakkautta ja irrationaalista uskoa omaan erinomaisuuteen. Ylpeä ei huomaa omia puutteitaan eikä muiden saavutuksia. Lopulta ylpeys väistämättä johtaa lähimmäisen vihaamiseen. Ylpeä rakentaa itselleen epätodellisen ulkokuoren muiden ihailtavaksi, koska ei usko muiden hyväksyvän häntä sellaisena kuin hän oikeasti on.

Terve ylpeys on hyvä juttu. Väkevistä saavutuksista voi tuntea onnistumisen iloa ja ylpeyttä. Myös Aristoteleen mukaan ylpeys on hyveellisempää kuin vaatimattomuus. Aristoteles erotti ylpeyden hubriksesta, joka on yhdistelmä liiallista itsetietoisuutta, ylimielisyyttä ja uskoa omaan kaikkivoipaisuuteen.

Myynnin sujuessa ylpeys nostaa päätään enkä yksikään myyjä ole tästä synnistä vapaa. Ylpeä myyjä korostaa itseään, ja kulkee arrogantisti nenä pystyssä. Lukioaikoina tein puhelinmyyntiä ja hoksasin jossain kohtaa myyväni saman verran kuin toimiston loput myyjät yhteensä. Tämä johti kopeaan ja epäsopivaan käytökseen, josta en jälkeenpäin ole kovinkaan ylpeä…

Ylpeä myyjä oireilee monin tavoin:

• Ylpeältä myyjältä puuttuu nöyryys. Hänen tapansa tehdä asioita on ainoa oikea, ja myyntijohtaja on helisemässä hänen kanssaan. Asiakkaan kuuntelu ei enää oikein onnistu, ja myyntimenestyksestä kumpuava ylpeys syö itse itsensä. Ylpeä myyjä ei itseriittoisuutensa huumassa ymmärrä mistä kiikastaa, vaan syyttää kauppojen vähenemisen johtuvan muiden saamattomuudesta.
• Ylpeä myyjä suhtautuu muihin vihamielisesti; he eivät tiedä kuka hän on. Eräskin kaupparatsu saapui ylpeänä toimistolle ja kehuskeli Bemarinsa (onko merkki yllätys?) peilin pudonneen myyntirundilla, kun hän ohitti hitaamman bussipysäkin kautta.
• Ylpeä myyjä on ikärasisti tai sovinisti/feministi. Ei nuorista, vanhoista tai vastakkaisen sukupuolen edustajista ole mihinkään.
• Ylpeällä myyjällä on usein heikko itsetunto, mikä näkyy oman egon pönkityksenä muiden kustannuksella. Epävarmuus kanavoituu vihamielisyyden lisäksi vaikkapa heikommin pärjäävien myyjien mollaamiseen heidän auttamisensa sijaan.
• Ylpeä myyjä luulee tietävänsä kaiken. Hän tietää miten myydä, hän tietää mitä asiakas tarvitsee, hän tietää miten maailman pitäisi maata. John Gayn sanoin: “By ignorance is pride increased; They most assume who know the least”.

Ylpeyden vastahyve on urhoollisuus. Urhoollisen elämä vaatii kanttia ja uskallusta tunnustaa vajavaisuutensa.

Urhoollisuus ilmenee mm.

1. Uskalluksena olla se kuka on, ilman tarvetta päteä tai vakuuttaa muita omasta paremmuudestaan.
2. Uskalluksena tehdä työnsä kuten parhaaksi näkee, vaikkapa häiriintymättä kollegoiden ilkkumisesta jättäessään asiakkaalle hyödyttömän kaupan tekemättä, tai ylpeän esimiehensä oikuiluista
3. Taitona ottaa kritiikkiä ja kehitysehdotuksia vastaan, kokematta niitä loukkauksena itseään kohtaan.
4. Työmoraalina ja oman paikan hyväksymisellä: urhoollinen myyjä tekee pikkaisen liikaa asiakkaita auttaakseen ylpeiden myyjien maristessa miksi he joutuvat tekemään arvollensa sopimattomia tehtäviä.

Käytännössä kauppaa sataa urhoolliselle myyjälle oikein urakalla, koska urhoollinen, oman itsensä tunteva myyjä ei sorru väittelemään tai pätemään asiakkaan kustannuksella, ja siten hukkaa mahdollisuuksiaan. Silloin kun Ylpeä myyjä on oikeassa, saa Urhoollinen myyjä kaupan.