Nordic Business Forumin ensimmäinen päivä jätti hieman ristiriitaisen olon lähinnä vaihtelevien puhujien vuoksi. Oliko taso laskenut? Jääkö lippu ensi vuodelle lunastamatta? Tuleeko Elon Musk Suomeen ja joudun ostamaan VIP-lipun? Tiistai on toivoa täynnä!
Syö lautanen tyhjäksi
Mummovainaa olisi tykännyt ensimmäisestä puhujasta: hän näet käski aina syömään lautasen tyhjäksi, ja minä poika söin! Nyt aikuisiällä olen koittanut poisoppia lapsuusvuosien aivopesusta (on muuten tiukassa) koska vatsan täytyttymisen jälkeenkin jatkuva syöminen kerää vuosien saatossa väkisinkin vyötärölle jonkun kilon liikaa. Ja nyt minun käsketään palata vanhoihin tapoihin!
Venäjällä syntynyt, ja kommunismin romahduksen synnyttämän ruokapulan kokenut Selina Juul järkyttyi Tanskaan muutettuaan ruuan tuhlaamisesta. Hän jakoi kokemuksistaan kauppaketjujen kanssa ja väänsi rautalangasta mitä ruuan tuhlaus maksaa. Vuodessa pakastimeen pesiytyneet UFOt (Unidentified Frozen Object) maksavat hänen laskelmiensa mukaan liki tonnin. Huh, nyt alkoi pakastimen tyhjennys!
Selinan esitys oli myyntityötä parhaimmillaan. Hän puhui bisnesseminaarin vieraille heidän omaa kieltään, eikä sortunut syyllistämiseen tai syyttelyyn. Hyvä niin, koska tämänkään päivän lounas ei ollut kummoinen ja uskalsin jättää sen syömättä ilman sen suurempaa syyllisyydentunnetta (ja onneksi Fazerin korvapuustit olivat mainioita).
Mestarillinen esitys
Tarkkailimme esityksiä myös teknisestä näkökulmasta ja tänään sielu lepäsi: aamun toinen puhuja Rachel Botsman veti likipitäen täydellisen esityksen. (Hannan mieltä lämmitti myös, että Rachel ei todellakaan ollut ohutsisältöistä unelmahöttöä tarjoileva kiintiönainen, kuten muut tuntuivat olevan). Esiintyjänä hän osaa vangita yleisön huomion, esittää asiat mielenkiintoisella tavalla ja siten voittaa kuulijan luottamuksen puolelleen. Kalvot olivat seminaarin parhaat: tietoa oli sopivasti ja informaatio oli havainnollisessa muodossa tukien esitystä. Esityksen rakenne ja jäsennys oli myös selkeää seurattavaa. Mahtavaa!
Asiakin oli rautaa. Botsman aloitti jakamistalouden perusteilla, ja selvitti monin esimerkein miten vajaakäytössä olevaa omaisuutta voidaan hyödyntää. Uberin ja Airbnb:n lisäksi keksimme heti monia sovelluksia, joista emme kuitenkaan voi tähän kirjoittaa, koska Hanna uhkasi laittaa Ruisherkun kuluttajatuotteen kehitystyön jäihin hoksattuaan näiden skaalautuvan huomattavasti rajummalla tavalla. Saas nähdä!
Luottamus on avainasemassa jakamistaloudessa. Botsman demosi luottamusta järjestämällä kurjan puhelinkokeen, jota en ihan bongannut. Kännykkä nimittäin piti antaa puoleksi minuutiksi naapurille, joka saisi tehdä sillä mitä haluaa: no en todellakaan antanut! Joku raja jakamisessakin.
Palveluissa luottamusta mitataan asiakkaiden palautteen perusteella, mutta algoritmiin ei ole luottamusta. Rachel kertoi ääriesimerkin Uber-kuskista, joka oli yht’äkkiä intoutunut tappamaan asiakkaitaan. Vaikka hänestä uutisoitiin laajasti, hän onnistui ensimmäisten veritekojen jälkeen edelleen kyyditsemään uusia asiakkaita, joista ainoastaan yksi kieltäytyi kyydistä: muut ajattelivat, että eihän Uber voi mitään murhaajaa lähettää heitä kuskaamaan. Uber taas pesi kätensä ongelmista kertoen etteivät he voineet muka tehdä mitään, koska kaverin reittaus oli 4,73/5. Disclaimer: vaikka Botsmanin reittaus meidän arvioissa on 10/10 niin emme ota vastuuta mistään.
Tiimi jiiriin
Lounaan jälkeen jatkettiin Patrick Lencionin elävän, Hannan makuun ehkä liiankin amerikkalaisen esityksen parissa (huom! hereillä olisi pysytty vaikka vatsa olisikin ollut täynnä). Patrick onnistui mainiosti huomion herättämisessä yksinkertaistamalla yrityksen menestymisen ainoastaan kahteen tekijään (Stubbin parannettu versio?):
Smart
Healthy
Ykkönen sisältää kaiken mitä Kauppakorkeassa opetetaan, ja hetken vastaan hangattuani hoksasin jokaisen firman kyllä täyttävän kriteerit. Jos hommat tekee tyhmästi, ei pääse puusta pitkään. Siksi ero syntyy kakkoskategoriassa.
Kakkosen puolella on tiukempaa. Lencioni jakaa terveen organisaation edelleen viiteen alakohtaan:
Minimaalinen politikointi
Minimaalinen säätö
Korkea moraali
Pieni työntekijöiden vaihtuvuus
Korkea tuottavuus
Listan nähtyäni hoksaa miksi johtaja pistää efortin sinne ensimmäiseen osioon: näitä on erittäin hankala kehittää ja aika lailla mahdoton mitata. Jos tämä olisi helppoa tätä tekisivät kaikki…
Lencionin työkalupakista löytyy neljä sääntöä, joilla homma onnistuu (mahtava kaveri, tykkään listoista):
Luo yhteenkuuluva johtoryhmä
Tee selväksi mitä ollaan tekemässä
Toista mitä ollaan tekemässä kyllästymiseen asti (HUOM! 7 toistoa per organisaatiotaso)
Vahvista ja selkeytä edelleen sitä mitä ollaan tekemässä
Esityksessä ehdittiin pureutua ainoastaan ensimmäiseen kohtaan, mutta siinä olikin jo oppia kerrakseen.
Luottamuspyramidi
Lencioni rakensi pyramidin, jossa kaiken perustana on luottamus: kaikki muu tekeminen on mahdollista ainoastaan sen ansiosta.
Luottamus on siis kaiken perusta. Organisaatio toimii, jos ihmiset voivat ja uskaltavat osoittaa oman haavoittuvaisuutensa. Silloin uskalletaan kysyä apua, pyytää anteeksi ja tunnustaa omat heikkoutensa. Johtajan on mentävä edellä (kuten myös Grant eilen kertoi), eikä menestyvässä yrityksessä yksinkertaisesti ole tilaa isoegoiselle ja erehtymättömälle sankarijohtajalle.
Konfliktit ovat elintärkeitä, jotta ylipäätään voidaan tehdä oikeita päätöksiä, ja joukko joojoomiehiä saa firman kuin firman nurin. Patrick ei usko ylettömään diskuteeraamiseen ja konsensuksen hakemiseen; päinvastoin: väittely jatkuu kunnes uusia näkökulmia ei enää tulee ja sen jälkeen on johtajan tehtävä ratkaisu.
Sitoutuminen syntyy konfliktien kautta. Kun päätös on tehty, niin 99% ihmisistä seisoo yhdessä tehdyn päätöksen takana, kunhan hänet on huomioitu ja hän on saanut äänensä kuuluviin. Sen sijaan jos kukaan ei sano suoraan että idea on umpisurkea (vaan pahimmillaan kehuvat), niin idean esittäjä pahoittaa myöhemmin mielensä kun kumminkin lopulta kuulee mitä muut ovat selän takana puhuneet.
Vastuullisuus syntyy parhaiten ryhmäpaineesta kun ihminen ei halua jättää kavereita pulaan; pomon haukut harvoin pelottavat selittelijää. Hyvässä tiimissä ei katsota vain omaa tonttia vaan jeesataan kaveria tarvittaessa. Johtajan tärkein tehtävä taas on puuttua huonoon käytökseen tai riman alittavaan suoritustasoon.
Tulos syntyy kun kaikki edellämainittu on jiirissä. Parhaat tiimit tekevät kovaa tulosta ja kaikki edellämainittu vahvistaa käsitystäni siitä, että johtajan tehtävä on lähinnä tasoittaa tietä ja mahdollistaa työntekijöiden loistaminen.
Pureksittavaa oli niin paljon, että hyllystä jo löytyvä Five Dysfunctions of the Team menee uusintalukuun ja tuoreempi The Advantage lukulistan kärkeen.
Se oli siinä
Omalla kohdalla päivä olikin tässä. Nick Vujicic villitsi yleisön, mutta itse en saanut otetta pitkäksi venähtäneestä esityksestä (Hannan mukaan empatiarajoittuneisuudestani johtuen). Vaikka en tämäntyyppisestä inspiraatiopuheenvuorosta muun yleisön tavoin innostunutkaan, niin Nickille täytyy kuitenkin nostaa hattua: normi puhelinmyyjäkokelaasta poiketen kaveri jaksoi ottaa vastaan reilut 50 ”EI”:tä ennen ensimmäistä puhekeikkaan johtanutta puhelua. Jatkossa kerron Nickin tarinan jokaiselle myyjälle, joka rutisee huonosta tuotteesta alle 20 puhelun kohdalla.
Boyan Slatin tarina oli sopivamman mittainen ja nuori kaveri heitti hyvää läppää juontajan kanssa pitäen shown viihdyttävänä. Juniorin ideana on siis kerätä meristä valtaosa muovijätteestä (ei verkoilla), ja vielä toteuttaa koko homma markkinaehtoisesti. Jäämme seuraamaan mitä tuleman pitää.
Illan päättänyt Will Smith jäi yhtä laihaksi kuin mitä odotinkin. Emme oikein ymmärtäneet miksi bisnesfoorumilla keskustellaan näyttelijävieraan syntymäpäivistä, mutta ilmeisesti moni muu tykkäsi. Arska oli jees eikä Spacey ole paha valinta hänkään (Hanna voisi tulla kuuntelemaan pelkästään hänen mahtavaa ääntään kahdeksi seminaaripäiväksi), mutta mitä jos lopetettaisiin nämä näyttelijävierailut? NBForum 2019 päätöspuhujaksi voisi ottaa vaikka Elon Muskin?
Tuomio
Plussat:
+ tunnelma
+ palvelu ja järjestelyt
+ kontaktit
+ huippupuhujat
Miinukset:
– puhujien vaihteleva taso
– fiilispuhujien liian suuri osuus
– lounas
Muutamat miinukset jäävät lähinnä kauneusvirheiksi tai mielipidekysymyksiksi. Fiilispuhujiakin lienee pakko olla messissä tietyn porukun houkuttelemiseksi ja vaihteluna. Safka on toki mennyt vuosi vuodelta alaspäin ja nyt kolkutellaan kipukynnystä, ei tämäkään paha rasti olisi ja asia ratkeaisi vaikka pitämällä Hesburger auki. Kokonaisuus nousi tiistain parin nappisuorituksen ansiosta reilusti plussan puolelle ja liput ensi vuoden tapahtumaan tuli ostettua.