Viime kuussa uutisoitiin, mitkä ravintolat ovat ansainneet Michelin-tähtensä. Itselleni ruoka ei ole sellainen intohimo, että tähtien perusteella syömisiäni suunnittelisin. Silloin kun ravintolaan lähtee, on kuitenkin mukava nauttia hyvän ruoan ohella esillepanosta, miljööstä ja tietenkin asiakaspalvelusta. Silloin maksan mieluummin vaikka vähän ekstraa kun nuo kaikki ovat kunnossa. Sitä tapahtuu lähialueilla harmittavan harvoin.
Riihimäki – Hyvinkää -alueen lisäksi käyn 1-2 kertaa vuodessa tervehtimässä ystävääni syömisen merkeissä Järvenpäässä. Harvemmin tulee valittua mitään ketjujen paikkoja, mutta tällä kertaa liukkaiden säiden vuoksi tuli tartuttua lähimpään ovenkahvaan – virhe. Niin monta kertaa on tullut todettua, että mieluummin kannattaisi syödä kotona hyvin kuin ravintolassa keskinkertaisia annoksia. Edes tarjoilulla ei tällä kertaa saatu pelastettua mitään, päinvastoin, kuilu syveni entisestään.
Koska tapaamme ystäväni kanssa harvoin, pyysimme hiukan lisäaikaa annostemme valintaan. Liki tyhjässä ravintolassa tarjoilija suostui toki pyyntöön, jääden seisten pöytämme viereen odottamaan. Ystäväni sitten kysyikin tarkentavasti, että millaista listan annokseen kuuluva Myskurpitsansiemenperunapaistos oikein mahtaa olla, senverran kuitenkin oli poikkeava lisäke. (sinänsä mukava asia) Tarjoilija lähti keittiöstä kysymään asiaa. Minä siinä kohtaa totesin sarkastisesti ystävälleni, että tämä ilmeisesti oli mainos keittiön suosituimmasta annoksesta!
Palattuaan tarjoilija valaisevasti kertoi, että annos on paistettua perunaa, jossa on myskikurpitsansiemeniä. Informaation saatuaan, ystäväni vaihtoi perunat ja kysyi sitten, että onko annoksen kasviksissa paistettua paprikaa? Tarjoilija lähti keittiöstä kysymään asiaa… Palasi sitten takaisin ja kertoi että on. Ystäväni pyysi, että saisiko sen mieluummin sitten raakana kuin paistettuna. Selvä, tuli minun vuoroni.
Riskillä tämän ammattitaidon osoituksen jälkeen uskaltauduin kysymään, onko maksa-annoksessa puolukkaa, koska mielestäni maksan kanssa ne ovat miltei erottamaton pari. Siinä kohtaa tarjoilija ei enää lähtenyt keittiöstä selvittämään asiaa vaan ilmoitti kohteliaasti hakevansa toisen tarjoilijan paikalle. Hän tulikin pian ja esitin kysymykseni uudestaan: olisiko maksa-annoksessa puolukkaa? Hän lähti vuorostaan keittiöstä selvittämään asiaa…. ei ole nyt puolukkasurvosta, mutta voisin saada annokseeni puolukoita sellaisenaan. Jee, siinä tapauksessa otin annoksen ja vaihdoin allergisoivat auringonkukansiemenet puolukoihin. Lisäksi tarjoilija ilmoitti ystävälleni, että raakaa paprikaa ei valitettavasti ollut tarjolla (sinänsä mielenkiitoista, koska paistettua siis oli) Jäimme jännityksellä odottamaan….
Muutaman sanan vaihdettuamme, kysyin ystävältäni, että kaipa salaatit kuuluivat annoksiin, kun kukaan ei maininnut mitään. Rohkeasti vain aamulla silputtujen ruskehtavan sävyisten salaattien kimppuun!
Annokset tulivatkin aivan tilatunlaisina pöytään. Hienoa. Maksapihvit olivat omaan makuuni liian paksuja, mutta kastikkeen ja puolukoiden kanssa sain ihan paksuimpia kohtia lukuunottamatta ne syötyä. Ystävältäni sen sijaan jäi puolet umpikuivasta kananfileestä syömättä ja fileen alle hän sai piilotettua nipun paistettua ruohoa, mitä oli annoksen päällä vähintäänkin yhden rastaslinnunpesän verran. Urhoollisesti hän yritti jauhaa heiniä suussaan pienemmäksi, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta.
Ruokien jälkeen tarjoilija sentään muisti kysyä, että maistuisiko vielä jälkiruoka ja otimmekin kahvit, joista minulle jäätelökahvista jäi kyllä erinomainen maku suuhun vielä kotiin asti.
Ensi kerralla kuitenkin, kun on oma vuoroni olla maksumiehenä ja voin valita paikan, menemme keleistä ja mistään muista tekijöistä riippumatta yksityiseen ravintolaan ja ihanaan miljööseen Ravintola Huvilaan. Sieltä nimittäin on ihan paras kokemus tarjoilijasta, joka oli selvästi sisäistänyt myyntitaidon. Ei hän tyrkyttänyt mitään päällekäyvästi, mutta osasi listalta suositella, vaikka pysähtyessään pohtimaan jotain lisätietoa, myönsi että MYY tätä listaa tänään ensimmäistä päivää. Uskomatonta! Tarjoilija, joka oli sisäistänyt, että hän on asiakaspalvelija ja MYYJÄ!!! Tuo sivulause todellakin lämmitti mieltä; se osoitti ammattiylpeyttä myyjän työstä, mikä on todella harvinaista.
Turha varmaan mainita, että myös rahalle sai Huvilan makumaailmasta enemmän vastinetta kuin perusketjuravintolasta. Ja yksi asia mitä sillä rahalla kaltaiseni visuaalinen syöjä myös yksityisissä ravintoissa saa huomattavasti ketjuja enemmän on kaunis esillepano, joka tuo makuun vielä pikantin lisän! Ensi kertaan siis….
