Viime viikon blogissa käsiteltiin muilta myyjiltä oppimista, eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun oppia tuli oikein rytisemällä yrittäessäni hankkia mönkijälle perushuoltoa. Hankalaa oli, koska joka puolella myytiin jälleen eioota. Yhdellä korjaamolla oli moottorikelkkoja jonossa keväälle asti, toinen ei halunnut huoltaa meikäläisen merkkiä, ja kolmas ei muuten vaan ehtisi. Neljäs oli jo niin kaukana, että ikuisena optimistina laskin selviäväni nopeammin tekemällä huollon itse, kuin ajamalla kahteen kertaan parin sadan kilometrin päähän, joten en edes kysynyt.
Ei auta kuin tehdä itse. Suuntasin tarvikeliikkeeseen hakemaan mönkijään öljyn- ja ilmansuodattimen, sekä muuta pientä rompetta vuosihuoltoa varten.
Vierailla vesillä
Reissu meni siinä mielessä mukavasti, että tavaraa oli suoraan hyllyssä, mutta sen etsimisessä kesti tovi jos toinenkin. Myyjä ihmetteli paketista paljastuvaa öljynsuodatinta ja kysyi lopulta minulta onko se oikean mallinen. No eihän minulla ollut mitään hajua miltä sen edes pitäisi näyttää.
Myyjä jatkoi ihmettelyä, ja siinä kohtaa pieni hiki alkoi kihota otsalle. Kuvittelin jo itseni katteista riisutun mönkijän viereen vertailemaan kahta erikokoista ja -mallista filtteriä toisiinsa. Olo oli kuin Olarin Vehon varaosatiskillä vuosituhannen alussa, jolloin en kertaakaan saanut autooni oikeaa varaosaa ensiyrityksellä. Onneksi myyjä keksi kysyä kaverilta varmistusta, jonka jälkeen osa vaihtui nopeasti toiseen. Sainkohan silti oikean?
Maksun aika koitti. Hinta oli omaan korvaan korkean kuuloinen. En ollutkaan hetkeen pienkonehuollossa asioinut, ja mietin pitikö näissä liikkeissä tingata. En jaksanut säätää, vaan laitoin kortin lukijaan.
Kuuntelin sivukorvalla kun toinen myyjä ilmoitti asiakkaalle huoltotyön valmistuneen. Hinta oli rapsakan kuuloinen, ja myyjä koitti kovasti perustella mitä kaikkea koneelle oikein onkaan tehty. Ilmeisesti asiakas ei perusteluihin tyytynyt, koska lopulta 2300 euron hintalappu painettiin ykkösellä alkavaan lukemaan saatesanoin ”mä annan näistä osista vähän alennusta”.
Hemmetti, olisi siis pitänyt tinkiä!
Älä jätä asiakkaalle huonoa fiilistä
Vierailu ei mennyt ihan nappiin ja jälkikäteen oli ikävä olo. Ensinnäkään en voinut olla varma siitä sainko edes oikeita osia, koska myyjä ei tuntunut tietävän mitä hän myy. Toiseksi en tiennyt, miten liikkeessä toimitaan ja kuuluuko tinkiminen kulttuuriin vai saako sillä mulkeron maineen, olisi pitänyt kysyä kavereilta. Kolmanneksi toisen asiakkaan saama 15% alennus loppusummasta jätti päällimmäiseksi tuntemukseksi huijatun olon.
Alunperin menin liikkeeseen, koska odotin saavani sieltä asiantuntemusta ja palvelua. Asennusvinkkien sijaan sain epävarmaa palvelua ja EHKÄ koneeseeni sopivat osat. Mahdollinen ylihinta kaiveli sekin niin paljon, että tarkistin vielä varaosanumeroilla kuinka paljon otin takkiin käymällä kivijalkaliikkeessä. Kappas, ainakin 40% olisi säästynyt, jos olisin vain tilannut netistä!
Jos erikoisliikkeessä asioiminen on näin hankalaa, niin miksen tilaisi netistä? Ei tarvitse raahautua vain virka-aikaan avoinna olevaan liikkeeseen, ei tarvitse pelätä saavansa vääriä osia, eikä ainakaan maksaa liikaa.
Kolme vinkkiä kivijalkaan
Jotta ei mene pelkäksi rutinaksi, niin toki annan ehdotuksia korjaaviksi toimenpiteiksi. Vinkit ovat yleistettävissä liki kaikkeen kivijalkakauppaan.
- Ole asiantuntija. En näe järkeä maksaa extraa siitä, että myyjä arpoo netistä osaa, kun minä voin tehdä ihan saman itsekin. Sen sijaan odotan, että myyjältä tulee vaikkapa vinkkejä osan kätevään vaihtoon, tai ostamani tuotteen hoitoon. Nettikauppaa korkeampi hinta pitää kompensoida jotenkin!
Vuosien varrella olen oppinut, että jos yhtään epäilyttää kannattaa paeta paikalta. Varsinkin elektroniikkaliikkeissä myyjä on pariin kertaan jääyt ihmettelemään asiakkaan katoamista (karsastan etenkin sitä, kun myyntipuheista paistaa läpi vain motiivi maksimoida oma tilipussi). Kerran nousin jopa parturin tuolista kriittisellä hetkellä, kun vakiparturia tuurannut eläkeläinen ei oikein vakuuttanut…
Varmista, että myyjäsi tietää mitä hän myy! - Sovi hinta etukäteen. Varsinkin korjaamoilla on paha tapa vetää hinnat ihan hihasta, ja yllättää asiakas ikävällä tavalla. Ymmärrän hyvin, että pihaan tuodusta moottorikelkasta tai mönkijästä on mahdotonta etukäteen antaa tarkkaa hintaa, etenkin jos oireet ovat ”ei se toimi”. Kuitenkin asiakkaalle on mahdollista antaa laajempi haarukka, ja sopia jo etukäteen ennakoivista töistä, jotka kannattaa tehdä samalla kertaa. Ennen kaikkea asiakasta täytyy infota siitä mitä uutta työn edistyessä paljastuu. Kun asiakas pysyy kartalla siitä mitä lisätöitä tehdään ja miksi, ei loppusummasta tule tappelua.
Infoa asiakasta huollon aikana mitä tapahtuu, ja sovi lisäkustannuksista etukäteen, niin sivukorvalla kuulemaani ikävää yllätystä ei pääse syntymään. Se vaatii vain soiton! - Älä anna perusteettomia alennuksia. Nettikaupan suosion tärkeimpiä syitä on hintojen läpinäkyvyys. Asiakas tietää hintojen olevan kaikille sama, ja välttyy kiusalliselta tinkaamiselta. Jälkeenpäin ei myöskään tule fiilistä, että tinkasi liian vähän.
Kivijalassakin hinnat kannattaa voi tiukoiksi. Asiakas ymmärtää kyllä, kun kertoo hintojen olevan kaikille samat. Ja jos joku tinkaaja sitten jättääkin ostamatta, niin aina parempi, menköön pilaamaan kilpailijan katteen!
Alennuksia saa mielestäni antaa vain erikoistilanteissa (esim. huollon tehdessä mokan) ja silloinkin suoraselkäisesti itse alennusta ehdottaen.
