Olen tänä syksynä ollut kokoustamassa kaksi viikonloppua kahdella eri paikkakunnalla: Imatralla ja Hämeenlinnassa. Vaikka nämä hotellit kuuluvat yhteen ja samaan ketjuun yhdessä ja samassa maassa, eroaa näiden hotellien asiakaspalvelu kuin siirryttäessä valtakunnasta toiseen. Yhdistävät tekijät näiden kahden hienon miljöön välillä rajoittuivat vain upeisiin historiallisiin rakennuksiin ja aamiaispöydän sisältöön.
Toki kokousten luonteissakin oli jotain eroa: Imatralla järjestetty kokous oli kooltaan paljon pienempi, reilut sata henkilöä, kun Hämeenlinnassa meitä oli koolla 650 henkilöä. Jälkimmäisessä oli siis viisinkertainen mahdollisuus yllättää kokousvieraat, jättää positiivinen muistijälki ja tuoda alueelle moninkertainen määrä lisää ihmisiä tulevina vuosina.
Siinä missä Imatralla henkilökunta teki kirjaimellisesti pitkää päivää aamusta yöhön, palvellen moniosaajina hymyssä suin kaikessa mitä vain osasivat, oli Hämeenlinnassa ilmeisesti minimimiehityksen aiheuttama kiristys havaittavissa erityisesti henkilökunnan hymyilyyn käytettävien lihasten surkastumisena.
Viikonloppuni Imatralla
Viikonloppu sujui kouluttamisen merkeissä ja tarvitsin koulutustilaan fläppitaulua. Jonkun ajan päästä henkilökunnan edustaja mustissa keittiövaatteissaan tuli tuomaan vettä koulutustilaan, ja samalla totesi pian tuovansa myös fläppitaulun. Tätä vähän kummastellessani, että kuinkas keittiöstä tämmöisiä asioita hoidetaan, totesi hän iloisesti, että moniosaajia tarvitaan ja kertoi menevänsä kohta taas keittiöön takaisin.
Seuraavaksi olikin todella herkullinen ja runsas lounas tarjolla. Kun näin saman henkilön kulkevan keittiöön päin, kiitin, että vaikka hän olikin hyvä assistentti talonmiehelle, niin vielä erinomaisempi oli suoritus keittiössä. Tähän tämä henkilö totesi kiittäen, että yhteistyössä koko keittiön kanssa tehdään ja että heillä on siellä monta taitavaa ammattilaista linjassa.
Tämän todella huomasi myös illallisella. Odotukset olivat korkealla edellisiltaisen ruoan ja päivän lounaan jäljiltä. Henkilökunta oli suurilta osin samaa kuin jo aamupalalla olimme nähneet. Mutta nämäpä onnistuivat pitkän päivän jälkeen edelleen ylittämään odotukset! Ruoka oli aivan erinomaista ja tarjoilijallamme loistava muisti, palveluasenne ja hymy huulilla koko tarjoilun ajan. Kysyessään palautetta pääruoasta, vierustoverini totesi ruoan olleen niin erinomaista, että lisääkin olisi vielä maistunut. Tähän tokaisi tarjoilijamme, että sehän järjestyy! Hän toi toisen pääruoan kahdelle ruokailijalle pöydässämme todeten, ettei täältä nälkäisenä tarvitse mihinkään lähteä. Illallisen päätteeksi koko keittiöhenkilökunta pyydettiin salin puolelle melkoisten aplodien saattelemina.
Seuraavana aamuna uni maistui sattuneista syistä sen verran pidempään, että ehdimme aamupalalle kattauksen loppumetreillä yhdentoista aikaan. Edellispäivältä tutut kasvot tulivat patistamaan yhdentoista jälkeen, ei suinkaan kauheella kiireellä pois, vaan vielä hakemaan aamiaistarpeita pöydästä, ettei vain jää nälkä ja heille mitään tähteille. Yhtään enempää ei kuitenkaan mahtunut herkkuja enää vatsaan. Mutta niin hyvä mieli kokonaisuudesta jäi, että jo ensimmäisen viikon aikana useammalle omalle perheelliselle ystävälle tuli suositeltua kotimaan kohteena kyseistä hotellia.
Muutaman viikon päästä Hämeenlinnassa
Koulutustilaan tarvittiin isompi määrä kyniä ja äänentoistoakin piti selvitellä; siksi olimme selvittelemässä asiaa jo kokouksen aattona. Sen opimme nopeasti, että vastaanottotiskiltä ei kannattanut kysyä mitään. Vastuuhenkilö näistä tiloista oli kyllä asioista hyvin selvillä ja hänellä oli todella asenne ja hymy kohdillaan. Haastavaksi asia kävi silloin, kun hän ei ollutkaan saatavilla, eikä kukaan muu uskaltanut luvata tai sanoa yhtään mitään.
Tarjoiluhenkilökuntaa oli vuorossa aivan liian vähän, eivätkä he olleet lainkaan osanneet varautua näin isoon kokousväkeen ja heidän janoonsa. Kuohuviinin hinta oli kyllä laskettu sille tasolle, että jokainen saattoi siitä nauttia olonsa mukavaksi, mutta muuten ennakkovalmisteluja ei oltu tehty. Jonon maksimoimiseksi coolerit haettiin ensin yksitellen jostakin kellarikerroksesta, kunnes ne sitten loppuivat. Sääliksi lähinnä kävi niitä kahta henkilöä, jotka olivat ”joutuneet” työvuoroon tuona perjantai-iltana tiskin taakse.
#kallistamakaronia
Kyseissä hotellissa olin syönyt ennenkin herkullista ruokaa, joten lievän perjantai-iltaruoan epäonnistumisen jälkeen odotukset oli ladattu lauantain lounaalle. Se jäikin kokousvieraiden mieliin hastagina #kallistamakaronia. Sellaista ei olisi mistään keittiöstä saanut laittaa tarjolle! Hävetti mennä yhdessä Keynote-puhujien kanssa lounastamaan ja tarjota heille sellaista ravintoa. Sama salaatti mitä oli ollut tarjolla jo perjantai-iltana oli saanut kaverikseen ylikypsän makaronin, jolle ilmeisesti oli näytetty jossain valmistusvaiheessa kalkkunaa.
Lounaan oltua niin vaatimaton, oli ennen iltajuhlaa yksinkertaisesti niin kova nälkä, että oli pakko tehdä välitankkaus ravintolassa, jossa edellispäivästä poiketen sentään luvattiin valmistaa ruokaa. Tarjoilu otti aikansa… ja toisenkin…. lisämyyntiä ei ilmeisesti myöskään haluttu tehdä, koska tarjoilija ei lainkaan kysynyt haluaisimmeko ruokiemme kanssa jotakin juomista. Kun sitten saimme hänet toistamiseen pöytään ruokia tuodessaan, suostui hän kuitenkin kahdelta kolmesta ottamaan juomatilauksen vastaan. Kolmas huudettiin sitten perään, kun tarjoilija jo poistui kohti keittiötä. Laskun maksun aikaan odottelimme aikamme ja menimme sitten hoitamaan maksut tiskille. Ruoka oli sentään tällä kertaa onnistunutta.
Iltajuhla meillä onneksemme oli järjestetty muualla, eikä tarvinnut enää jännittää ruoan ja tarjoilun suhteen. Seuraavana aamuna hiukan hirvitti, kun menimme jälleen hilkulla aamupalalle varttia ennen sen loppumista klo 10.15. Olimme nimittäin kuulleet, että edellisaamuna vähän ennen aamiaisen loppumista syömään menneille kohtelu oli ollut todella tyly. Mehuautomaatit oli hyvissä ajoin ennen määräaikaa laitettu kiinni, ja vieraita hätisteltiin aamupalalta kiireen vilkkaa pois, että #kallistamakaronia –lounas ehtisi ajallaan tarjolle. Suurin osa kokousvieraista oli kuitenkin sunnuntaiaamuna samaan aikaan kanssamme aamupalalla, joten kaikki saivat nauttia aamupalansa rauhassa ja melkein kaikkea oli vielä tarjollakin. Loppuneita pannukakkujakin saimme pyynnöstä pöytään, kun niitä ei tarjolle enää lisää laitettu. Tästä pisteet henkilökunnalle, mutta kyllä nämä kokouskokemukset menivät 100-0 etelä-karjalaisten hyväksi!
Hukattu mahdollisuus
Emme ole tämän kokemuksen jälkeen yöpymässä Hämeenlinnan hotellissa, vaikka viikonlopun alkaessa olimme pohtineetkin, että joskus hienossa maisemassa ja kylpylässä voisi vierailla. Mutta mitä kaikki muut 650 kokousvierasta ensimmäisenä kertovat ystäväpiirissään? #kallistamakaronia #ruttuotsaistameininkiä #liianvähänhenkilökuntaa.
Tässä olisi ollut mahdollisuus varovaisesti arvioiden 650 positiiviseen eteenpäin kerrottuun tarinaan, jotka jäivät nyt kertomatta. Nuo kaikki matkaajat jäivät saapumatta ja jättivät näiden palvelualan ihmisten palkat maksamatta. Kummassa hotellissa näyttää tulevaisuus kirkkaammalta ja työpaikat turvatummilta?
