Niinkuin myyntipuheessa aloituksella, on ostamisessa otsikoinnilla yleensäkin äärettömän suuri vaikutus. Otsikko ratkaisee meneekö viesti alkuunkaan läpi ja saako ostotapahtuma edes mahdollisuutta toteutua.
Viime viikolla me paikalliset yrittäjät järjestimme tapahtuman. Edellisvuonna vastaava tapahtuma oli vetänyt melko mukavasti väkeä ja osallistujat olleet tyytyväisiä sisältöön. Niinpä oletus oli, että tänä vuonna yrittäjiä tulisi paikalle vähintäänkin viime vuotinen määrä. Mieluummin enemmänkin.
Tilaisuuden otsikkokin oli valittu edellisen vuoden hyvin vetäneen otsikon mukaan: Boostia Yrittäjyyteen II. Yrittäjille hyödyllinen sisältö oli avattu alaotsikossa: Menestys ja karisma.
Edellisvuoden hyvästä boostista huolimatta ilmoittautumisia ei kuitenkaan tullut odotettuun tahtiin. Luulisi Menestyksen ja Karisman olevan kaikille yrittäjille kiinnostava aihe. Toki ajankohta voi aina olla epäsopiva, mutta voiko myös tilaisuuden otsikko?
Kun otsikko on numeroitu, jää osallistujalle varmasti tulkinnan varaa siitä, pitääkö tai onko hyvä olla osallistunut jo ensimmäiseen osaan, vai onko tilaisuus itsenäinen jatko-osa? Boostin sisältö jättää myös monelle tulkinnanvaraa. Mitä saa boostista yrittäjyyteen, entä mitä hyötyä on boostata yritystään kaksi kertaa? Menestyksen ja Karisman sen sijaan ymmärtävät lähes kaikki.
Tilaisuuteen onneksi saatiin erilaisin toimenpitein osallistujia, mutta olisi sisältö varmasti ollut hyödyllinen monelle muullekin. Väitteeni on, että turhan abstrakti ja numeroitu otsikointi vaikutti ratkaisevasti ihmisten haluun ilmoittautua tilaisuuteen. Toivottavasti ensi vuonna taas salin seinät pullistelevat ilmoittautunutta väkeä!
Totuus kuuluu lasten suusta
Myös päinvastainen kokemus otsikoinnin merkityksestä havahdutti minut viime viikolla. Olimme perheen kanssa syömässä. 8-vuotias päivällisseuralainen sai valita listalta haluamansa annoksen ja yllätyksekseni päätyi tilaamaan ranskalaisia ja nakkeja. Siitäkin huolimatta, että minun tarjotessani nakkeja kotioloissa hän ei niitä suostu syömään. Hän on kertonut, ettei lainkaan pidä nakeista.
Ravintola-annos kuitenkin maistui ilmeisen hyvältä ja katosi lautaselta viimeistä palaa myöden. Enkä suostu myöntämään että nakeissa sinänsä olisi ollut suurtakaan eroa kotona paistettuihin tai grillattuihin.
Syykin selvisi lautasen tyhjennyttyä. Nakkien syöjälle tuli kiire tulla kertomaan 10-vuotiaalle lehtipihvinsä nautiskelijalle, että nyt hän tietää miltä Pokemon maistuu!
Niinpä niin, nakit oli nimetty ruokalistalla Pokemonin nakeiksi. Otsikko ratkaisi tämänkin valinnan ja ilmeisimmin jopa vaikutti makuun! Ensi kerralla taidetaan kotonakin nauttia Ninjakeittoa tai Minecraft Steven kalaa.
