Huippumyyjä ei pysy huipulla ilman jatkuvaa uuden opettelua. Jos olisin tyytynyt siihen missä olen hyvä, osaisin vain myydä Tekniikan Maailmaa puhelinluetteloon. Yksinkertaisempikin kaveri ymmärtää, että nykypäivänä tämän osaamisen arvo on radikaalisti matalampi kuin 90-luvun lopulla, joten parin korkeakoulututkinnon sekä omaehtoisen opiskelun hyöty on kiistatonta, vaikka joillain Kauppakorkean kursseilla tuntuikin tylsältä. Tällä viikolla uusia ajatuksia haettiin tuttuun tapaan Nordic Business Forumilta.
Lencioni veti vahvasti
Tänä vuonna ostin oikein VIP-lipun, koska halusin täyslaidallisen Patrick Lencionin johtajuusoppia. Lencioni veti kaksi settiä, ensin kuudesta työelämätaidosta ja lounaan jälkeen tiimien toimintahäiriöistä. Vaikka hyllystä löytyvät kaikki kirjat, ei kertaus silti ole haitaksi. Arjen kiireiden keskellä ei yksinkertaisesti ehdi ja jaksa kerrata tärkeää aihetta, joten pakollinen pysähtyminen kuuntelemaan johtamisen ilosanomaa mestarin itsensä suusta on enemmän kuin hyvä idea. Pidin molemmista.
Seuraavaksi johtajuusmalliaan esitteli Jos de Blok, jonka filosofia on lähes päinvastainen: hänen perustamansa terveydenhoito-organisaatio toimii täysin itseohjautuvien tiimien varassa, ilman esimiehiä ja minimaalisella byrokratialla. Esitystyyli oli hieman tylsä, mutta yllätysnumero eli debatti Jos de Blokin ja Patrick Lencionin välillä oli päivän kohokohta, varsinkin Lencionin epäuskoiset ilmeet jäivät mieleen. Lencioni esitti kysymykset, joita olisin itsekin kysynyt, ja Blokin vastaukset hämmästyttivät minua: hänen organisaatiossaan ei ole ratkaisemattomia ongelmia tai laiskoja ihmisiä. Jäin miettimään, voiko tämä olla mahdollista!
Rebecca Hendersonin esitys herätti hyvää keskustelua vieruskaverin kanssa. Ilmastomuutoksen taloudelliset vaikutukset väännettiin rautalangasta, jos asia muka oli jollekulle vielä epäselvä. Pidin etenkin siitä, että Kiinan etumatka uusiutuvien energialähteiden markkinalla nostettiin esiin, jolloin typerät väitteet “ei meidän tarvitse tehdä mitään koska Kiina saastuttaa” kenties vähenevät. Sen sijaan Kiinan etumatka ja kustannustehokkuus etenkin aurinkopaneelien ja akkujen tuottajana huolestuttaa väkisin – onko hyvä, että maailman ykkösenä on totalitaristinen valtio?
Palvelu pelasti päivän
Syvimmän oppimiskokemuksen tarjosi kuitenkin järjestävä organisaatio. NBForumin ykköspäivää nimittäin varjosti ikävä yllätys: hitaasti mutta varmasti esiin hiipivä hammassärky. Yleensä särky ei ole minulle ongelma, vaan särky katoaa yhdellä buranalla, jonka jälkeen ehtii hyvin hankkiutua hoitoon.
Tällä kertaa tilanne oli vakavampi. Yksi perus särkylääke ei auttanut, ja vaikka ystäväni tarjosi lounastauolla ystävällisesti ns. hevoskuurin, palasi jomotus jo ennen seuraavaa taukoa. Asialle olisi pakko tehdä jotain, koska muuten en nukkuisi ensi yönä ja ainakin kakkospäivä menisi pilalle vaikka jotenkuten yhden päivän selviäisinkin (tosin yhden vuorokauden sallittu annostus parasetamolia oli nautittu jo klo 15). Kaiken lisäksi verkostoitumissovellus Brellassa odotti puolenkymmentä tapaamista, joita en halunnut missän nimessä missata hammaslääkäriä etsiessä.
Päätin hetken mielijohteesta kokeilla josko järjestävällä organisaatiolla olisi valmis toimintamalli jopa tämän tilanteen varalle (vaikka hetken aikaa mielessäni välähtikin aika suomalainen ajatus siitä, ettei ole sopivaa ketään häiritä moisella asialla joka ei oikeastaan heille kuulu, ja jonka voisi ratkaista itsekin 🙄 ). Ei heillä valmista prosessia ollut, mutta sen ei annettu häiritä: apua kyllä löytyi! Infotiskillä ongelmaan tartuttiin välittömästi ja erittäin auttavainen sekä palveluhenkinen tiiminvetäjä Almaz etsi minulle vapaan hammaslääkäriajan tapaamisteni ja Hendersonin esityksen aikana (särky muuten unohtuu hetkeksi kun käynnissä on mielenkiintoinen keskustelu). Sain tekstiviestillä vahvistuksen ajasta – mikä helpotus! Kolme viimeistä esitystä jäisivät väkisin väliin, mutta onneksi ne voi katsoa videolta.
Hyppäsin siis junaan ja ajoin keskustaan. Hammaslääkärissä käynti kannatti, sillä reikähän sieltä löytyi. Sitä porattaessa myös viereisessä hampaassa havaittiin reikä, joka myös hoidettiin samalla kertaa kuntoon. Tämä on sitä kuulua huonoa tuuria – kuinka keksivätkin alkaa oireilun juuri nyt!
Kaikesta huolimatta ehdin vielä VIP-illanviettoon tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia. Onneksi kukaan ei edes säikähtänyt puoliksi puutunutta naamavärkkiä.
Hotellilla pohdin, että tässä on asiakaspalvelun uusi vertailutaso. Johtamisessa tehdään jotain oikein, kun ensimmäinen reaktio on, että kyllä me tämä hoidetaan, keskity sinä vaan tapahtumaan. Voin kuvitella montakin firmaa, jossa olisi tuumattu, että sori, tosi ikävä juttu, muttei me voida tehdä mitään.
Myynti on asiakkaan auttamista. Mietin, että voiko asiakasta enää tämän paremmin auttaa – ja sitouttaa? Aika vaikeaa on kuvitella sellaista puhujalistaa vuodelle 2024, että lippu jäisi ostamatta. Mainiota työtä, kiitos!
