Huippumyynti toimii täysin etäorganisaationa. Toimisto on toki olemassa satunnaisia tapaamisia ja valkotaulusessiointia varten, mutta muutoin koko väki toimii kotitoimistoiltaan käsin. Vielä puolitoista vuotta sitten tämä oli erikoista, mutta korona on onneksi mahdollistanut elämää helpottavan etätyön entistä useammalle suomalaiselle.
Asenteet ja normit rajoittavat
Ennakkoasenteet rajoittavat järkevää toimintaa. Itsekin huomasin aikoinaan, että rajoitin elämääni toimimalla kuten kuuluu toimia. Onneksi huomasin, koska sen jälkeen työpäivän tehokkuus meni katosta läpi.
Ensimmäisenä hoksasin, että kyllä iltapäivällä voi ottaa vartin tirsat jos siltä tuntuu. Miksi torkkua koneen ääressä saamatta mitään aikaan, kun vartin virkistävien nokkaunien jälkeen työ sujuu? Tunsin itseni tyhmäksi.
Seuraavaksi tajusin, ettei mikään muu kuin oma asenteeni rajoita minua käymästä lenkillä kesken työpäivän. Vaikutus on jopa parempi kuin tirsoilla, koska kävely etenkin aurinkoisella säällä nostaa mielialaa kummasti. Etenkin etsiessä vastauksia vaikeisiin kysymyksiin kävelylenkki on erinomainen tapa selkeyttää ajatuksia. Tai toipua vastoinkäymisistä.
Aikaisemmin mietin, kehtaako asiakkaalle sanoa olevansa lenkillä klo 13. Samoin rokulipäivän pitäminen keskellä viikkoa tuntui paremmalta pitää omana tietonaan (ylityöt viikonloppuna ovat jostain syystä hyväksyttyjä). Olen huomannut, että aika moni muukin suhtautuu nykyisin joustavammin ”virallisiin” työaikoihin.
Nykyisin sanon suoraan kaikille mitä teen, enkä mieti paheksuuko joku totutusta tavasta poikkeamista. Joskus huomaan ihmisten seuraavan esimerkkiä. Esimerkiksi koronan takia verkkoon viety Hyväksytty Hallituksen Jäsen -koulutus sujui pitkiä kävelylenkkejä tehden podcast -muodossa, ja viimeisessä osiossa havaitsin erään osallistujan lähteneen hiihtolenkille. Olisin ainakin itse nukahtanut neljän tunnin teamssulkeisiin, joten lopputulos oli parempi erilailla tehden.
Kyttäyksen kulttuuri tappaa ilon
Aivan liian monessa organisaatiossa etätyö ei ole tuonut mukanaan joustavuutta, vapautta tai tehokkuutta, vaan ainoastaan naurettavia käytäntöjä. On päivittäin toistuvia yhteisölliseksi kahvihetkeksi verhottuja ”nimenhuutoja”, jatkuvia statuspalavereja, ja tietenkin kaiken kruunaa kategorinen kielto tehdä mitään kotitöitä 8-16 välillä. Minä en työskentelisi päivääkään moisissa organisaatioissa!
Kyttääminen kertoo luottamuksen puutteesta. Esimies ei luota työntekijän hoitavan hommiaan. Kyttääminen kyrsii.
Kyttäys kertoo myös kateuden kulttuurista. Etätyössä oleva saa ikäänkuin ylimääräisen, ansaitsemattoman edun, joka on jotenkin pois työpaikalle raahautuvalta kollegalta. Kadehtijoiden takia etätyö usein kielletään heiltäkin, joilta se onnistuisi.
Näissä organisaatioissa kyttäys saa aikaan itseään toteuttavan kierteen. Kun kytätään, ei työntekijää huvita tehdä kuin minimi. Sitä saa mitä tilaa.
Anna vapautta
Omien kokemusteni perusteella ihmiset toimivat parhaiten, kun heille antaa vapautta suunnitella omaa ajankäyttöään. Minulla ei ole intressiä kytätä lähteekö ensimmäinen soitto tasan klo. 8, vai vasta kympin jälkeen, niin pitkään kun myyjä tekee päivä- tai viikkotasolla sen minkä lupaa. Jos kyttäisin, myyjä kyllä keksisi keinon huijata aloittaneensa kasilta, vaikka todellisuudessa vei kissaa kulkustenpoistoon.
Ylipäätään minun on vaikeaa ymmärtää miten pyykkien pesu, lounaan kokkaaminen tai edes kampaajalla käynti päiväsaikaan on työnantajalta pois. Pyykkien koneeseen laittaminen vie aikaa 2-3 minuuttia ja toimii samalla minitaukona, jonka jälkeen aivot ovat paremmassa iskussa seuraavaa tehtävää varten. Perunatkin kiehuvat ihan itsestään sillä välin kun tekee töitä (ja on parempi lounas kun lihapiirakka). Aamulla kampaajalla käynyt myyjä on iltapäivällä ja vielä seuraavanakin päivänä liekeissä, vaikkei asiakas edes näkisi hänen uutta tukkalaitettaan.
Kyttääminen tappaa motivaation ja innon. Jos haluat tehoja, kannattaa luottaa ihmisiin. Anna myyjillesi – ja kaikille muillekin työntekijöillesi – vapaus suunnitella oma päivänsä työ- ja kotiaskareita yhdistellen.
