Mikä voisi olla Amerikkalaisempaa kuin Mäkkäri ja Wal-Mart? Molemmat firmat herättävät vahvova tunteita: osa rakastaa, osa vihaa. Otimme lukuun yrittäjien itsensä näkemykset siitä miten asiat oikeasti menivät ja miten kassakone saatiin laulamaan. Olkoon yrityksistä mitä mieltä tahansa, niin näiltä kavereilta on paljon opittavaa niin myyjällä kuin johtajallakin.
Vaikka sekä McDonalds että Wal-Mart tulivat suureen tietoisuuteen rytinällä, ei voida puhua mistään tähdenlennosta, vaan kovaa duunia oli painettu jo pitkään. Molempia yrittäjiä yhdistää vahva usko tekemiseen, mikä on menestyksen ehdoton edellytys. Ray Krockin filosofia voidaan tiivistää keskittymiseksi neljään perustekijään: laatuun, palveluun, puhtauteen ja asiakkaan saamaan arvoon. Samalla tavoin Sam Walton uskoo vilpittömästi asiakkaan pitämiseen ykkösenä – käytännössä ihan samoin keinoin.
Sekä Kroc että Walton ponnistivat 30-luvun lamavuosista ja kenties onnistuivat osin sen ansiosta. Molemmille yrittäjille oli itsestään selvää, että raha ei kasva puussa, vaan kulujen kanssa on oltava tarkkana. Myös liksat pidettiin niukin naukin siedettävinä, mutta sen vastapainona työntekijöistä ja franchising-yrittäjistä pidettiin huolta vanhan liiton patruunatyyliin. Vaikka ammattiliitot rutisivat, niin monesta säästäväisestä pitkän linjan duunarista tuli erittäin varakkaita Wal-Martin osakesäästöohjelman ansiosta.
McBurgeria tekoon
Ray Kroc oli kova myyjä koko ikänsä. Lamavuosina hän luukutti menemään kuumaa uutuutta eli pahvimukeja oikein tosissaan. Leipä oli niukassa ja elantoa piti jatkaa satunnaisella pianonsoitolla. Ehtipä kaveri mukaan Floridan kiinteistökuplaankin ennen sen puhkeamista.
Toisen maailmansodan jälkeen pahvimukit vaihtuivat pirtelökoneisiin. McDonald’s ei ollut Krocin keksintö, vaan hän törmäsi silloin jo 11 ravintolan ketjuksi kasvaneeseen konseptiin kiinnostuessaan miten joku pystyy tilaamaan 8 pirtelökonetta yhteen ravintolaan. Krocin tavoite ei alunperin ollut siirtyä kokonaan hampurilaisbisnekseen, vaan kasvattaa koko Amerikan kattava ketju jonka jokaiseen ravintolaan hän sitten möisi 8 konetta sievällä provisiolla. Suunnitelma ei mennyt putkeen, mutta loppu on historiaa.
Kirja on mukaansatempaava ja mielenkiintoinen tarina amerikkalaisen unelman toteutumisesta. Krocin tarina on myös erinomainen tarina markkinataloudesta parhaimmillaan, sellaisena kuin sen pitääkin olla. Kroc rakentaa yrityksen jossa jokainen hyötyy: asiakas saa erinomaista vastinetta rahoilleen, franchising-yrittäjä saa toimivan valmiin tuotteen ja korvaamatonta apua, ja tietysti McDonald’s kukoistaa kaiken keskellä.
Vaikka kirja on seissyt jonkin aikaa hyllyssä (kirjoitettu 1978, ja painos painettu 1988!) niin viesti ei ole vanhentunut. Myyjä löytää täältä pieniä vinkkejä ja rehdin työn ylistystä, mutta kirja toimii myös viihdyttävänä kertomuksena. Esimerkiksi täydellisen ranskanperunan kehittämistä käsittelevät sivut ovat huikeaa menoa! Lukukokemuksen jälkeen Mäkkäriä katsoo toisin silmin, ja Big Mac maistuu vielä tavallistakin maittavammalta.
Kiikarissa halvin hinta
Sam Walton on ollut kauppias koko ikänsä. Hän painoi rankasti duunia ja jakoi lehtiä opiskellessaan kauppatieteitä. Valmistumisensa jälkeen 27-vuotiaana hän aloitti Ben Franklin -sekatavarakaupan vetäjänä Newportin pikkukaupungissa Arkansasissa vuonna 1945 ja laajensi pian toiseenkin liikkeeseen samassa kaupungissa. Huonosti laaditun vuokrasopimuksen ansiosta hän joutui kuitenkin myymään liikkeensä vuokraisännän pojalle viiden vuoden jälkeen, ja aloittamaan alusta Bentovillessä (mahtoi naurattaa kun Wal-Mart lopulta ajoi alkuperäisen liikkeen nurin).
Walton jatkoi halpaan sisäänostohintaan ja asiakastyytyväiseen perustuvalla mallilla menestyksekästä uraa. Hän näki halpahallien nousun olevan väistämätöntä ja perusti ensimmäisen Wal-Martin vuonna 1962. Toimivaksi osoittautunut konsepti piti tietysti monistaa muuallekin ja yritys kasvoi jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Waltonin perhe omistaa edelleen jättimäiseksi (500 miljardin myynti!) kasvaneesta yrityksestä 51%.
Tämäkään kirja ei ole uusi (kirjoitettu vuonna 1992), mutta sen opit ovat edelleen täyttä tavaraa ja moni niistä tunnetaan uusilla muodikkaammilla nimillä. Kokeilukulttuuri, lean ja vastuun jakaminen toimivat jo silloin, ja suorastaan hämmästyn miksei näitä kirjoja kehuta sen enempää!
Walton on kasvattanut ketjuaan aina jalat maassa, yksi kauppa kerrallaan, kun aika monella mopo olisi keulinut menestyksen myötä. Keskilännessä sijaitseva kauppa vaatii eri artikkelit kuin Miami Beachin liike, samalla lailla kuin kaikkia myyjiä ei voi laittaa samaan muottiin vaan jokaista täytyy ohjata vahvuuksiensa mukaan. Kaikkein tärkeintä on kommunikaatio, koska jos kaverille ei kerrota niitä täkyjä joihin asiakas iskee, niin älytön määrä kauppaa jää tekemättä!
Walton on ollut lean-menetelmien edelläkävijä jo ennen kuin edes Japanissa tunnettiin koko termiä. Koko uransa ajan hän on käynyt paikan päällä tutustumassa mitä kaupassa tapahtuu, ja tutkinut myös kilpailijoidensa tekemisiä aina yhtä uteliaana. Pyörää ei tarvitse keksiä itse, kun kerää ympäriltään parhaat käytännöt, ja kehittää jatkuvasti omaa toimintaa paremmaksi. Ketjun vakiokäytännöistä huolimatta kaupan vetäjällä on edelleen suuri päätösvalta ja vastuu kaupan menestyksestä. Niinpä ideoita syntyy väkisinkin: huonot haudataan ja toimivat levitetään läpi koko ketjun. Tieto ja ideat liikkuvat, koska konttorilta jalkaudutaan kauppoihin joka viikko ja esimerkiksi ostajien on pakko työskennellä tietty aika vuosittain kaupan puolella kädet savessa.
Kirja on hivenen vaihtelevan tasoinen ja pitkän puoleinen, mutta kyllä sen läpi kahlaa, koska timantteja tulee sekä myyjille että johtajille ropisemalla. Sam Waltonin tarina on enemmän bisneskirja, mutta kyllä tämä viihdyttävästä tarinastakin käy jos Amerikka yhtään kiinnostaa.
Uusi näkökulma
Kumpikaan yrittäjistä ei olisi pärjännyt, jos he olisivat sellaisia rosvoparoneita joiksi heidät julkisuudessa usein nimetään etenkin ay-änkyröiden puolesta. Kirja vahvistaa käsitystä siitä, että ainoastaan muiden etua tavoittelemalla voi itse menestyä – asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden menestyksen sivutuotteena.
Kirjojen jälkeen kiinnostaisi tutustua aikaan perustajien jälkeen. Sekä Krocilla että Waltonilla pysyi tiukka ote yrityksen toimintaan kuolemaansa saakka, joten suuriin saappaisiin astuvien seuraajien tie ei ole ollut helppo. Molemmat yritykset ovat myös kokonsa vankeja, eikä objektiivisen tiedon saaminen ole helppoa.
Molemmat kirjat sopivat sekä myyjän, yrittäjän että viihdelukijan hyllyyn. Hinnallakaan ei näitä Amazonin alelaarin helmiä ole pilattu.
Arvosanat:
Ray Kroc – Grinding it out: 5
Sam Walton – Made in America, my story: 4+
