Autokauppa on erikoinen maailma, jossa loistava palvelu on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Autokauppiaalle tarvekartoitus on tuntematon käsite, ja tyypillisesti klousaaminen aloitetaan jo toisessa lauseessa – ilmeisesti autokuumeen korkeuteen luottaen. Vain kerran olen blogissa päässyt kehuja jakamaan virolaisen autokauppiaan hoitaessa homman vimosen päälle, ja nyt päästään kolmatta kertaa avautumistarinan pariin (aiemmat fiilikset pakuostoksilta voi lukea tästä tai tästä). Hirveästi ei ole tilanne parantunut…
Kakkosauton vaihto on siis ollut kiikarissa ja aloitimme kesällä kiertueen ratsaamalla ensimmäisen kandidaatin. Hakusessa oli 3-5 vuoden ikäinen Nissan Leaf kohtuullisilla kilometreillä, ja lähistöltä löytyi yksilö, jota myyjä kuvaili huippukuntoiseksi. Kuvat olivat vähän kehnon puoleiset, mutta uskoin kehut ja sovin koeajon seuraavaksi päiväksi klo 10. Myyjä kertoi olevansa paikalla ajoissa, varmaan jo puolelta.
Kaarsimme rouvan kanssa liikkeen pihaan 9:55. Paikalla ei ollut ketään ja tasan kymmeneltä soitin myyjälle. Ärsyyntyneen oloinen kaveri sanoi olevansa ihan justiin siellä.
Viittä yli myyjä saapui paikalle. Hän ei tervehtinyt eikä esitellyt itseään. Asuna oli släbärit ja pieruverkkarit.
Auto löytyi hallista ja ensimmäinen huolenaihe oli onko akussa virtaa. Sehän kannattaa tsekata siinä kohtaa kun asiakas on lähdössä koeajolle.
Ensikosketus Lefaan oli ikimuistoinen, koska kuljettajan oven kahva jäi käteen. Takaovien muovit olivat syvillä naarmuilla (ihmettelin, että mitähän siellä jalkatilassa on kuljetettu). Kosketusnäytössä oli pitkä raapama. Mitäpä näistä mainita etukäteen, huippukuntoinen yksikö tosiaan!
Auton latauslaitetta ei löytynyt mistään, mikä saattaisi häiritä useimpia sähköautoa ostajia. Myös hattuhylly oli jäänyt matkan varrelle; myyjä tuumasi vaan, että ainahan ne hattuhyllyt hukkuu. Kumma juttu kun itsellä ei ole vielä koskaan hukkunut, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan hattuhyllyä kadottaneen.
Auto alkoi jo epäilyttää, mutta lähdimme silti koeajolle, jonka aikana ei ilmennyt mitään ihmeellistä. Onhan se Leafin käyttöliittymiä karmea Teslan jälkeen, mutta muuten auto on ihan kiva ajaa, ja hintalappu on alle puolet (paljon ajetun) Model 3:n hintalapusta. Rouva spekuloi että onhan tuo takaloosteri karmeassa kunnossa, mutta jos tästä pari-kolme tonnia tinkii niin voisihan tämän ostaa. Ei tarvitsisi stressata mitä jälkikasvu porsastelee, vaikka toisaalta syvät naarmut voisivat haitata myyntiä sitten joskus.
Palattuamme liikkeeseen kiersin vielä auton ympäri. Renkaissa oli hyvin pintaa, mutta toisessa takarenkaassa oli kaksi syvää viiltoa kyljessä. Nekin menisivät uusiksi. Mitä ihmettä tällä autolla on tehty?
Myyjän asenne renkaisiin oli välinpitämätön: ne ovat vain renkaat. Kulutustavaraa. Tuumasin, että tämä ei ole meidän auto.
Miten autokauppias pärjää?
Kotimatkalla pohdimme, että miten ihmeessä tällä tavalla toimien voi pysyä leivän syrjässä kiinni. Kuvat ovat mitä sattuu, ja puhelimessa jokainen auto on aina huippuyksilö. Jos olisin ajanut yhtään kauempaa autoa katsomaan, niin olisin todennäköisesti sanonut myyjälle rumasti, koska auto ei vastannut kuvausta edes etäisesti.
Myös myyjän suttuinen ensivaikutelma ei voi olla vaikuttamatta myyntiin. Hampparin näköinen myyjä ei herättänyt ainakaan meissä luottamusta, varsinkin kun suhtautuminen auton puutteisiin oli välinpitämätöntä. Myyjä ei myöskään tiennyt yhtään mitään myymästään autosta, mitä jaksan aina hämmästellä. En halunnut ostaa tältä hepulta mitään.
Onko se autokauppa muka vaikeaa? Jos nämä asiat laittaisi kuntoon, niin erottuisi edukseen:
- Laitan ilmoitus kuntoon: ota kunnolliset kuvat, anna realistinen kuva kolhuista sekä kulumista, ja listaa mahdolliset viat ilmoitukseen
- Korjaa pikkuviat: jos vaikka kahva on rikki, niin joudut antamaan alennusta enemmän kuin mitä kahva maksaa. Asiakasta yleensä pelottaa rikkinäinen auto ja korjauksen hinta.
- Kunnioita asiakasta: saavu paikalle sovittuna aikana, ja arvosta asiakkaan aikaa; kerro rehellisesti auton kunto hukkareissun välttämiseksi
- Pukeudu siististi. Ei tämä ihmeitä vaadi: käy suihkussa, valitse siistit vaatteet, äläkä haise tupakalle tai vanhalle viinalle
- Perehdy siihen mitä myyt. Minimissään pitää tietää auton perusominaisuudet. Kaikkea ei tarvitse muistaa, mutta jos edes jonkun lunttilistan tekisi? Ja jos vuonna 2024 ei ymmärrä sähköautojen perusteita, niin kannattaa joko opetella perusteet tai vaihtaa alaa.
